Omahoito-ohjelma

Esimerkiksi jos keskushermosto saa toistuvasti kipuärsykkeitä, se kokee niiden kertovan uhkaavasta kudostuhosta. Kivun toistuessa keskushermosto herkistyy kivulle. Se suuntaa yhä enemmän voimavaroja näiden viestien nopeaan havaitsemiseen, jotta vahinkoa ei ehtisi tapahtua.  

Keskushermoston herkistyminen ärsykkeelle 

• Keskushermosto tarkkailee jatkuvasti ääreishermostoa kyseisen ärsykkeen varalta. 
• Jos ärsyke havaitaan, reagoi keskushermosto siihen automaattisesti, nopeasti ja voimakkaasti. 
• Ollakseen valppaana ja valmiina toimimaan, keskushermosto aktivoi sympaattista hermostoa. 
• Kohonneen valmiustilan takia neutraalitkin viestit saatetaan tulkita uhkaaviksi.  

Mitä herkistymisestä seuraa? 

Kehon kohonnut valmiustila havaita uhkaavia ärsykkeitä ja reagoida niihin nopeasti voi johtaa siihen, että  

• ärsykkeitä havaitaan paljon enemmän tai voimakkaampina kuin on tarpeellista 
• neutraaleja ärsykkeitä tulkitaan uhkaaviksi. Esimerkiksi kosketus saatetaan aistia kipuna.  

Lisäksi kun voimavarat menevät uhkaavien ärsykkeiden tarkkailuun, havaitaan uhan poistumisesta kertovia ärsykkeitä vähemmän. Näin voi muodostua noidankehä. Siinä kehon valmiustila jää niin sanotusti päälle, vaikka alkuperäinen syy uhkaavalle viestille olisi jo poistunut.  

Mistä herkistyminen johtuu? 

Riski tällaisen oirekierteen kehittymiselle on yksilöllinen. 

Pitkäaikaisten kehon oireiden kehittyminen on aina riippuvaista monista tekijöistä. Ne voidaan jakaa altistaviin, laukaiseviin ja ylläpitäviin tekijöihin. Kaikissa näissä voi olla biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä.

Altistavat tekijät herkistävät keskushermostoa

Altistavina tekijöinä voivat toimia synnynnäiset ja perinnölliset ominaisuudet. Lisäksi altistavia tekijöitä voivat olla vakiintuneet ajatus- ja reagointimallit.

Henkilön aikaisemmat kokemukset, huolet ja traumat saattavat toimia altistavina tekijöinä. Nämä kaikki herkistävät keskushermostoa.

Laukaisevat tekijät horjuttavat elimistön epätasapainoon 

Laukaisevina tekijöinä voivat toimia erilaiset sisäiset ja ulkoiset asiat. Näitä voivat olla esimerkiksi vamma, tapaturma, rasitus, infektio, psyykkinen stressi tai trauma.  

Myös kielteiset elämäntapahtumat, kuten ero tai läheisen vakava sairastuminen, saattavat toimia laukaisevina tekijöinä. Monet erilaiset kuormitustekijät voivat horjuttaa elimistön tasapainoa.

Ylläpitävät tekijät saavat oireet jatkumaan tai pahenemaan 

Ylläpitävät tekijät saavat oireet jatkumaan, vaikka alkuperäinen laukaiseva tekijä olisi jo poistunut.  

Ylläpitäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi fyysiset ja psyykkiset sairaudet. Niitä voivat olla myös kielteiset odotukset ja huolta lisäävät käsitykset omasta terveydestä ja elämästä.

Myös toistuvat lääketieteelliset tutkimukset ja hoidot voivat toimia ylläpitävinä tekijöinä.