Jieštipšomohjelm

Murehtimiseen liittyy yleensä uskomuksia, joissa murehtiminen nähdään hyvänä asiana. Tunnistatko näitä uskomuksia?

1. Murehtiminen auttaa minua ratkomaan ongelmia

Joskus murehtimisen ajatellaan auttavan loppuun asti mietittyjen päätösten tekemisessä. Jatkuvan huolehtimisen uskotaan auttavan pysymään tarkkaavaisena ja keskittyneenä.

2. Murehtiminen innostaa minua tekemään asioita hyvin ja saamaan tulosta aikaan

Voidaan ajatella, että murehtiminen ja stressaaminen saavat esimerkiksi opiskelemaan ahkerammin.

3. Jos murehdin jo etukäteen, en pety myöhemmin

On uskomuksia siitä, että jos murehtii jo etukäteen läheisen joutuvan onnettomuuteen, ei asia tule sokkina, jos niin oikeasti tapahtuu.​​​​​​​

4. Pahoja asioita ei tapahdu, jos olen kantanut niistä huolta etukäteen

Tämä ajatus perustuu siihen, ettei aiemmin mitään pahaa ole tapahtunut, kun on murehtinut asiasta etukäteen. Saatetaan pelätä, että jos lakkaa murehtimasta läheisen turvallisuuden puolesta, jotain pahaa tapahtuukin.

​​​​​​​5. Murehtiminen kertoo siitä, että olen tunnollinen ja välitän läheisistäni

Läheisistäsi murehtimista voidaan pitää osoituksena siitä, että heistä välitetään paljon. Töiden murehtimista vapaa-ajalla voidaan pitää merkkinä tunnollisuudesta.

Konkreettiset huolet aiheuttavat jo itsessään riittävästi ahdistusta. Jotta tämä ahdistus ei kasvaisi entisestään, olisi murehtimiseen liittyvät huolet hyvä saada kuriin.

Ensimmäinen askel huolien vähentämisessä on oppia erottamaan ne tosiasioista.

Esimerkiksi ajatus ”olen menettämässä mielenterveyteni” ei saa sinua sairastumaan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että sinua joskus pelottaa ajatus sairastumisesta.

Ahdistava asioiden vatvominen voi ilmetä myös loputtomina sisäisinä oikeudenkäynteinä. Ikään kuin syyllisen löytäminen olisi oleellista, esimerkiksi:

• "Kyllä minä olin oikeassa ja Pekan pitäisi myöntää syyllisyytensä"
• "Teinkö sittenkin väärin, kun Tiina niin pahoitti mielensä?”
• “Mielestäni olin kyllä punninnut asian tarkoin, mutta ehkä sittenkin olisi pitänyt toimia toisin..."

Oleellisempaa olisi kuitenkin miettiä, miten tästä mennään eteenpäin.

Seuraavista kysymyksistä voi olla apua, kun etsit positiivisia vaihtoehtoja murehtimiselle:

• Mitä voin tehdä, jotta saan elämäni takaisin tasapainoon?
• Miten asia, jota murehdin, vaikuttaa arkeeni vai vaikuttaako se lainkaan?
• Onko kyseessä asia, jonka yhteydessä voisin harjoittaa anteeksiantoa?
• Voinko todeta itselleni tai toiselle, että erehdykset ja väärätkin teot kuuluvat ihmisyyteen siinä missä hyvätkin teot ja onnistuneet valinnat?

Asioita kannattaa tarkastella neutraalisti ja arvostelematta. Tätä taitoa on hyvä harjoitella tietoisesti.

Voisitko joskus todeta ristiriitatilanteessa: ”Ajatteletpa sinä eri tavalla kuin minä. Aika mielenkiintoista, että asian voi nähdä näinkin. Mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että ajattelet juuri näin?”

Usein vatvova tapa käsitellä asioita liittyy virheeseen, mokaan, ajattelemattomuuteen tai osaamattomuuteen. Tähän yhdistyy tunne häpeästä ja arvottomuudesta. Hyväksy se, että me kaikki olemme moneltakin osin vajavaisia ja heikkoja, mutta myös samaan aikaan ainutlaatuisia ja arvokkaita. Se voi osaltaan vapauttaa astumaan eteenpäin vatvovien ajatuksien kierteestä.

Voit myös kokeilla auttaako, jos toteat itsellesi jämäkästi: "Nyt stop! Vatvova tapa ei ole hyödyllistä eikä arvojeni mukaista. Se aiheuttaa enemmän kärsimystä kuin tuottaa ratkaisuja."