Siirry pääsisältöön

Omahoito-ohjelma

Mitä hengellinen väkivalta on?

Hengellisellä väkivallalla on monia muotoja. Se on yhteisöllistä ja rakenteellista väkivaltaa. Siihen voi syyllistyä yksittäinen henkilö tai koko yhteisö.

Hengellinen väkivalta voi olla

  • henkistä
  • fyysistä
  • seksuaalisuutta loukkaavaa
  • taloudellista

Minkälaista hengellinen väkivalta voi olla?

Hengellinen väkivalta voi saada esimerkiksi seuraavanlaisia muotoja:

  • kontrollointi
  • manipulointi
  • pelottelu ja uhkailu
  • painostaminen ja pakottaminen
  • käännyttäminen
  • nujertaminen
  • kiristäminen
  • mitätöinti
  • häpäisy ja syyllistäminen
  • tuomitseminen
  • sosiaalinen eristäminen
  • yksilön tahdon, toiveiden ja uskomusten muovaaminen yhteisön vaatimusten mukaisiksi
  • jäsenten yksilöllisyyden häivyttäminen
  • gaslighting eli sumutus. Sen tarkoituksena on harhauttaa kohde epäilemään kokemustensa ja ajatustensa todenmukaisuutta.

Monet hengellisen väkivallan muodoista kohdistuvat myös lapsiin ja nuoriin. Lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia hengelliselle väkivallalle.

Miksi tiukka kontrolli on vahingollista?

Sosiaalisella kontrollilla ja normeilla voidaan saavuttaa hyviä asioita, kuten jatkuvuutta, turvaa ja rauhan säilymistä.

Kontrolli muuttuu ongelmalliseksi, jos

  • sen ylläpitämiseen käytetään väkivaltaa
  • se loukkaa itsemääräämisoikeutta ja rajoittaa perusvapauksia kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta.

Sisäistetty kontrolli

Yleensä yksilö sisäistää yhteisön normit niin perusteellisesti, että hän oppii jo varhain itse valvomaan ja kontrolloimaan itseään. Sisäistetty kontrolli voi johtaa siihen, että yksilö rajoittaa jo ennalta monia asioita elämässään.

Hän saattaa myös pyrkiä kontrolloimaan tai muuttamaan itsessään asioita, joita on haastavaa tai mahdotonta muuttaa. Tällainen asia voi olla esimerkiksi seksuaalisuus.

Yhteisön sisäinen valvonta

Sisäisen kontrollin lisäksi valvontaa tapahtuu yksilöiden välillä. Puolisot, perheenjäsenet, sukulaiset ja tuttavat valvovat toinen toisiaan ja puuttuvat toistensa käytökseen.

Ajatusten ja käytöksen valvontaa voi tapahtua siinä määrin, etteivät perheenjäsenet uskalla kertoa toisilleen ajatuksistaan.

Mikä ei ole hengellistä väkivaltaa?

Ohimenevä uskonnolliseen yhteisöön liittyvää harmitus tai keskustelu näkemyseroista eivät ole hengellistä väkivaltaa.