Jieštipšomohjelm

Motivoiva keskustelu sopii etenkin täysi-ikäisen syömishäiriöstä kärsivän auttamiseen. Se on käyttökelpoinen myös teini-iän loppupuolella.  

Miksi motivoiva keskustelu on hyödyksi? 

Motivoivalla keskustelulla autetaan sairastunutta näkemään muutosten tärkeys ja toteuttamaan niitä itse. Tämä sitouttaa sairastunutta ottamaan itse vastuuta omasta toipumisestaan.  

Ulkoapäin aikaansaadut muutokset on helppo unohtaa. Motivoiva keskustelu herättelee sairastuneen omaa muutoshalua. 

Motivoivan keskustelun periaatteet 

1. Osoita empatiaa 

Sairastuneen mielen muutokset ja haluttomuus tehdä muutoksia ovat normaaleja ja odotettavissa olevia asioita. Yritä olla kärsivällinen.  

Yksinkertaisin tapa empatian osoittamiseen on näyttää olevansa kiinnostunut siitä, mitä sairastunut ajattelee tai kokee. Osoita elein ja reaktioin, että kuuntelet. 

2. Voimista ristiriitaa nykytilanteen ja toivotun tilanteen välillä 

Muutokseen motivoi epäsuhta nykyhetken sekä toiveiden ja tavoitteiden välillä. Kysy millaisena sairastunut näkee tilanteen. Pyri vahvistamaan epäsuhtaa. Auta sairastunutta tuottamaan muutospuhetta. Saat siihen ohjeita alempana. 

3. Vahvista uskoa omiin kykyihin 

Pyri tunnistamaan sairastuneen omat vahvuudet muutoksen tekemisessä. Esimerkiksi sairastuneen päättäväisyys voi auttaa muutosten toteuttamisessa: ”Tiedän, että kun päätät tehdä jotakin, viet sen myös loppuun.” 

Myös pieniä edistysaskeleita voi tuoda esiin: ”Kuukausi sitten et pystynyt vielä… nyt onnistut jo…” 

4. Vältä väittelyä 

Kun olet eri mieltä sairastuneen kanssa ja hän pysyy kannassaan, totea, että ajattelet toisin.  

Älä kritisoi sairastunutta. Osoita ymmärrystä hänen reaktiotaan kohtaan ja anna tunteille oikeutus: ”Ymmärrän, että juoksulenkin väliin jättäminen on sinulle vaikeaa.” 

Motivoivan keskustelun tekniikat 

Vahvista ja tue sairastuneen puhetta ilmeillä ja eleillä, kuten nyökkäämällä. Myös äännähdykset ja lyhyet kommentit osoittavat, että kuuntelet ja haluat hänen jatkavan. 

Avoimet kysymykset 

Sairastuneen kanssa kannattaa käyttää avoimia kysymyksiä. Ne ovat kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain yhdellä sanalla. Kysy esimerkiksi ”Miltä sinusta tuntuu nyt?” sen sijaan, että kysyisit ”Oletko ahdistunut?”. 

Kun sairastunut vastaa, kuuntele huolellisesti. Käytä miksi-kysymystä harkiten. Se vaatii ajatusten ja tunteiden analysointia, johon sairastunut ei välttämättä vielä pysty. Se voi myös tuntua kritiikiltä.  

Esimerkkejä avoimista kysymyksistä: 

• Olen huomannut, että… Mitä sinä itse ajattelet tästä? 
• Olet maininnut, että … on vaikeaa. Voisitko kertoa minulle enemmän siitä?  Mitä tarvittaisiin, että onnistuisit? 
• Olet sanonut, että toivoisit… Millä tavoin voisit päästä tavoitteeseen? Kuinka minä voisin auttaa? 

Heijastava kuuntelu 

Kuuntele aina vastaukset huolellisesti. Esitä tarkentavia lisäkysymyksiä. Toista kuulemasi tai tarkista, ymmärsitkö oikein. Tee yhteenvetoja kuulemastasi. Älä kuitenkaan tee omia tulkintoja asioista.  

Anna sairastuneelle aikaa ja mahdollisuus tehdä korjauksia tai täydentää kertomaansa. 

Esimerkkejä heijastavasta kuuntelusta: