Skip to main content

Jieštipšomohjelm

17. Vältä keskustelun ansat

Tietyt ilmiöt voivat helposti johtaa keskustelun jumiutumiseen tai sivuraiteille ajautumiseen. Jos näitä keskustelun ansoja ei tunnista, voivat ne toistua keskustelusta toiseen ja haitata toipumista edistävän vuorovaikutuksen syntymistä.

Rauhoittelun hakeminen 

Sairastunut voi pyrkiä hakemaan ahdistuksen hetkellä läheiseltä rauhoittelua: ”Enhän liho tästä?”, ”Eihän minusta kukaan pidä?”, ”Minusta ei ole mihinkään!”  

Rauhoittelu antaa vain hetkellistä helpotusta. Pian sairastunut tarvitsee sitä lisää. Sairastuneen tulee oppia, että ahdistus menee parhaiten ohi, kun sille ei tee mitään. Hänen tulee harjoitella selviämään vaikeista tilanteista omin voimin.  

On hyödyllisempää sanoa esimerkiksi: ”Huomaan, että sinulla on nyt vaikeaa. Se menee kohta ohi. Ollaan vaan ja hengitellään. Olet turvassa. Minä olen kanssasi.” 

Keskustelun jumittuminen 

Jos keskustelu jumiutuu esimerkiksi ulkonäköön, painoon, tulevaisuuden pelkoihin, katastrofiajatteluun tai yleiseen negatiivisuuteen, antaa se sairastuneelle illuusion siitä, että aihe on ratkaisevan tärkeä.  

Keskustelua voi ohjata muihin aiheisiin esimerkiksi näin:  

  • ”Minulle on kerrottu, ettei tämän vatvominen auta toipumisessa. Mitä jos seuraavaksi…?” 
  • ”Nyt minusta kuulostaa siltä, että äänessä on syömishäiriö. Voisinko välillä kuulla miltä XX:stä tuntuu?” 
  • ”Minusta vaikuttaa siltä, että pahennat omaa oloasi märehtimällä tätä. Voitaisiinko tehdä nyt vaikka…?”  
  • ”Minkä verran ajattelet tällä olevan merkitystä sinulle esimerkiksi viiden vuoden kuluttua?” 

Väittelyyn houkuttelu 

Väittelyyn houkuttelua tapahtuu paljon. Väittely on hedelmätöntä, sillä se saa sairastuneen kaivautumaan entistä syvemmälle omaan poteroonsa. Vaarana on myös oma turhautuminen ja hermostuminen. Se ei edistä rakentavaa ja turvallista toipumisympäristöä.​​ 

Empatian puute 

Sairastuneen kohtaamiseen kuuluu empatian eli toisen kokemuksen ja tunteiden ymmärtämisen osoittaminen.  

Kun sairastunut kertoo huolenaiheistaan 

  • Älä kerro pahempaa esimerkkiä. Se osoittaa sairastuneelle, että hänen ongelmansa on turha. 
  • Älä yritä välittömästi löytää asiasta hyviä puolia. Se mitätöi toisen tarpeita ja tunteita. 
  • Älä ryhdy ratkaisemaan ongelmaa itse. Hyödyllisempää on kysyä, miten toinen on itse ajatellut ratkaista ongelman.