Jieštipšomohjelm

Teini-ikäisen kohdalla syömishäiriö ja sen aiheuttama käyttäytyminen sekoitetaan joskus normaaliin itsenäistymiskehitykseen. Vanhemmat saattavat pelätä puuttumista. He voivat ajatella, että on noloa tai epäasiallista valvoa nuoren ruokailuja, liikkumista ja vessakäyntejä.  

Vanhempia saatetaan neuvoa olemaan kyttäämättä tai painostamatta. Jotkut ajattelevat, että se aiheuttaa tai pahentaa oireilua.  

Sairastunut vastustaa puuttumista. Se on tavanomaista syömishäiriökäyttäytymistä. 

Syömishäiriö on suurempi uhka kuin siihen puuttuminen 

Syömishäiriöön sairastuminen taannuttaa nuoren fyysisesti ja psyykkisesti ikäänsä nuoremmalle tasolle. Syömishäiriö on nuoren itsenäistymiselle, aikuistumiselle ja tulevaisuuden hyvinvoinnille huomattavasti suurempi uhka kuin tilanteeseen puuttuminen.  

Vanhempien kontrollin lisääminen on tilapäinen toimenpide. Sillä autetaan lapsi sellaiseen vaiheeseen, jossa hän pystyy jatkamaan ikätasoista itsenäistymistä. 

Puuttuminen voi pelastaa lapsen hengen 

Vanhemmat miettivät usein, tuhoaako syömishäiriöön puuttuminen välit lapseen. Sairastunut saattaa pahimmassa vaiheessa myös uhata sillä. 

Mikäli puuttuminen tehdään oikein – rakkaudella, lempeydellä ja kärsivällisyydellä – se ei aiheuta pysyviä vaurioita ihmissuhteisiin.  

Lukuisat syömishäiriöstä toipuneet ovat kertoneet, että vanhempien päättäväisyys ja taistelu syömishäiriötä vastaan on ollut olennainen ja jopa hengen pelastava apu.  

Mikäli sairastuneella on sisaruksia, joutuvat he väistämättä sivustakärsijöiksi. Ei ole realistista ajatella, etteivät terveet sisarukset huomaisi, mitä kotona tapahtuu. Sairastuneen muuttunut käytös herättää pelkoa ja ärtymystä myös sisaruksissa. 

Tilanne on usein se, että sairastunut saa käyttäytyä syömishäiriön mukaisesti muun perheen kustannuksella. 

Sisarus saattaa huomata jopa vanhempiaan herkemmin vanhempien mukautumisen sekä oireilun kieltämisen ja syömishäiriökäyttäytymisen salailun seuraukset. 

Terveiden sisarusten asema 

Sisarusten välillä pitäisi olla suhteellisen tasaveroinen suhde. Terveen sisaruksen ei kuulu olla huolehtija tai valvoja.  

Terveestä sisaruksesta voi kuitenkin tulla tietojen välittäjä. Hän voi yrittää kertoa vanhemmille havaintojaan ja saada näitä toimimaan. Hän voi myös ottaa sairastuneeseen suojelijan roolin ja peitellä tämän käyttäytymistä.  

Tämä voi johtaa avuttomuudentunteeseen, sisaruksen puolesta koettuun hätään, kokemukseen epäoikeudenmukaisuudesta sekä turhautumiseen ja katkeruuteen. 

Terveiden sisarusten selviytyminen 

Jokainen on oikeutettu iänmukaiseen informaatioon syömishäiriöstä sekä sen vakavuudesta ja vaikutuksista sairastuneen käytökseen. Tieto annetaan sisaruksille kaunistelematta ja salailematta. Toivoa ylläpidetään kertomalla tilanteen muuttuvan paremmaksi, kunhan sairastunut toipuu.  

Vanhempien tulee kertoa, miksi nopea puuttuminen on tärkeää ja että siihen satsataan vanhempien aikaa ja energiaa.  

Sisaruksia kannattaa rohkaista avoimeen avun pyytämiseen. Se toimii hyvänä esimerkkinä myös sairastuneelle. Mikäli sairastuneen käytös aiheuttaa paljon ristiriitoja kotona tai sairastunut yrittää puuttua terveiden sisarusten tekemisiin tai oikeuksiin, voi pitää perhepalavereita, joissa kodin yhteiset pelisäännöt kirjataan ylös.  

Aina kun mahdollista, kannattaa sisaruksille tarjota syömishäiriövapaata aikaa sekä sairastuneen kanssa että ilman häntä. 

Miten sisarus voi auttaa? 

Sisarusta ei pidä käyttää sairastuneen valvontaan, ellei ikäero ole huomattava ja molemmilta ole hyväksyntää tähän. Jos terve sisarus asetetaan ”kytän” tai ”kielikellon” rooliin, on riskinä välien huononeminen. 

Sisarukset voivat tehdä yhdessä sairastuneen kanssa asioita, jotka vievät ajatuksen pois syömishäiriön aiheuttamasta ahdistuksesta. Tähän voi kuulua esimerkiksi pelejä, leikkejä tai muuta iänmukaista toimintaa.  Tämä ”harhauttaminen” soveltuu esimerkiksi aterioiden jälkeiseen aikaan. 

Sisarukset voivat myös antaa sairastuneelle esimerkkiä terveen nuoren elämästä ja houkutella näin häntä toipumaan. 

Mikäli syömishäiriöön ei puututa, se voi vaikuttaa tuhoisasti parisuhteeseen. Syömishäiriö heikentää sairastuneen psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä toimintakykyä. Tämä vaikuttaa myös kumppaniin.  

Aliravitsemus aiheuttaa hormonitoiminnan vajausta. Se vaikuttaa heikentävästi seksuaalisuuteen. Myös syömishäiriöön liittyvä itseinho vaikuttaa seksuaalisuuteen.  

Syömishäiriöihin liittyvä salailu nakertaa luottamusta. Syömishäiriöstä tulee helposti suhteen kolmas pyörä, joka sanelee säännöt. 

Miten kumppani voi auttaa? 

Parisuhteessa kumppani voi toimia sairastuneelle toipumisen tukihenkilönä. Tällöin hän ottaa tilapäisesti vastuuta niistä elämänalueista, joita syömishäiriö vaikeuttaa. Tällaisia voivat olla kaupassa käynti, ruoanlaitto, ruokailuiden tukeminen ja liikuntakiellon pitävyyden valvonta.  

Parisuhdepalaverit 

Kumppani voi auttaa sairastunutta arvioimaan omaa käytöstään ja edistymistään. Tämän tulee tapahtua ennalta sovituissa palavereissa. Niissä kumppani saa kertoa huomioistaan ilman, että sairastunut keskeyttää ja väittää vastaan. Palaverin ilmapiirin tulee olla turvallinen, eikä kumppani saa syyllistää sairastunutta.  

Kumppani voi mahdollistaa turvallisen ilmapiirin muokkaamalla omaa suhtautumistaan ja reaktioitaan. Palavereissa on myös tärkeää käydä läpi sitä, miten ruokailuista tai muista hankalista tilanteista on selvitty. Mikä niissä auttoi ja mistä ei ollut hyötyä? 

Koska monet tavat viettää vapaa-aikaa sisältävät syömistä, saattaa ystävä havaita aiemmasta poikkeavan käyttäytymisen jo aikaisessa vaiheessa. Syömishäiriöön kuuluva sosiaalisuuden väheneminen ja tunne-elämän epävakaus voivat nekin saada läheiset huolestumaan. 

Miten ystävä tai sukulainen voi auttaa? 

Läheinen voi esittää huolensa ja ehdottaa avun hakemista. Hän ei voi kuitenkaan olla vastuussa siitä, miten sairastuneen toipuminen etenee. 

Tekojen tai tekemättä jättämisten kuulustelu ei ole ystävän tehtävä. Liialliset puuttumisyritykset voivat vahingoittaa suhdetta ja kuormittaa molempia.  

On kuitenkin hyvä hankkia tietoa syömishäiriöstä ja sen aiheuttamasta käytöksestä. Näin voi suhtautua sairastuneeseen oikein ja toimia siten, ettei ainakaan pahenna tämän oloa.  

Tilanteissa, jotka sisältävät syömistä, on hyvä tiedostaa asiat, jotka vaikeuttavat sairastuneen oloa. Ystävä voi pyydettäessä toimia ruokailussa tukihenkilönä. Tällöin hänen tulee olla selvillä siitä, mitä valvonta sisältää ja miten hänen tulee toimia. 

Pidä suhdetta yllä ja auta arjessa 

Parhaiten voi auttaa pitämällä suhdetta kärsivällisesti yllä, vaikka sairastunut vaikuttaisi vetäytyvältä tai torjuvalta. Suhtautumalla sairastuneeseen kuten ennenkin ja tarjoamalla muuta tekemistä ja ajattelemista voi läheinen merkittävästi ylläpitää ja lisätä sairastuneen halua toipua. 

Sukulaiset voivat edellä mainittujen tapojen lisäksi auttaa perhettä tarjoamalla apua arjen pyöritykseen tai vapaa-ajan viettoon.