Jieštipšomohjelm

Sairastunut hakee herkästi mahdollisuutta syömishäiriökäyttäytymiseen siltä, joka helpoimmin antaa siihen luvan. Tämä luo kotiin rintamalinjoja, jotka voivat rikkoa koko perheen. Yhteisen rintaman tavoitteena on mukautumisen lopettaminen.  

Yhteisen rintaman pitäminen on erittäin tärkeää myös siksi, että syömishäiriö aiheuttaa epävarmuutta. Jos annetut kehotukset ja neuvot ovat ristiriitaisia, ei sairastunut voi luottaa siihen, että auttajat tietävät, mitä ovat tekemässä. Tällöin hän ei uskalla haastaa syömishäiriötä. 

Yhteinen rintama käytännössä 

Jos sairastunut kysyy, onko hänen syötävä kaikki ruoka lautaselta, yhteisessä rintamassa jokainen vastaa sen olevan täysin turvallista. 

Kannattaa välttää tilannetta, jossa tuen antaminen muuttuu kiistelyksi asiasta, kuten seuraavassa esimerkissä:  

• ”Olet jo syönyt aika hyvin, riittäisiköhän tuo…” 
• ”Ei, ravitsemusterapeuttihan sanoi, että kaikki pitäisi syödä!” 
• ”Joo, mutta onhan tuo tosi iso annos! Ei ihme, jos X ei jaksa kaikkea.” 

-> Tällöin sairastunut tulkitsee: "Tämä annos on minulle liian iso, eikä minun pidä syödä sitä loppuun".  

Tukena olevien väitellessä huomio kiinnittyy epäolennaisiin asioihin. Sairastunut ei saa tarvitsemaansa apua, ja syömishäiriö on voittanut taas yhden erän.  

Linjanveto 

Jotta yhteisen rintaman murtuminen vältetään, käydään neuvottelut linjanvedoista ilman sairastuneen läsnäoloa. Syömishäiriön voittaminen on sotaa, eivätkä kenraalitkaan keskustele strategiastaan vihollisen vakoojan ollessa läsnä.  

Sairastuneen läsnä ollessa ei myöskään kritisoida toisten hoitoon ja tukeen osallistuvien tekemisiä. Palaute annetaan silloin, kun sairastunut ei ole paikalla. Hyvä tiedonkulku osapuolten kesken on ehdottoman tärkeää. 

Miksi yhteinen rintama ei aina toteudu? 

Perheessä ei aina ole helppoa saada aikaan yhteistä rintamaa. Tavallisimmat tilanteet ja niiden aiheuttajat on esitetty alla. 

• Toinen vanhemmista kieltää syömishäiriön olemassaolon. Tämä usein liittyy syömishäiriömyytteihin ja vääriin käsityksiin syömishäiriöistä. 
• Vain toinen vanhemmista on vakuuttunut siitä, että heidän tulisi osallistua hoitoon. Tähän liittyy usein vanhemman syyllisyydentunnetta ja virheiden pelkoa. 
• Vanhemmat ovat yhtä mieltä toiminnan tarpeesta, mutta eivät toteuttamistavasta. Tämä liittyy yleensä puutteisiin tiedoissa, jotka koskevat syömishäiriöiden hoitoa. 
• Sairastuneen paino on korjaantunut, jolloin toinen vanhemmista alkaa kyseenalaistaa syömisen ja toisen vanhemman toiminnan tärkeyttä. Tähän liittyy yleensä vanhemman ristiriitainen suhtautuminen kehoon sekä tiedon puute syömishäiriötä ylläpitävistä tekijöistä. 
• Toinen vanhemmista menee mukaan syömishäiriön rintamajakoon ja alkaa sulkea toista pois. Tämä on mukautumiskäyttäytymistä, jota aiheuttaa vanhemman väsyminen ja räjähdysten pelko. 
• Vanhempien välit ovat riitaisat, ja syömishäiriö on vain yksi lyömäase muiden joukossa.  
• Toinen vanhemmista toimii, ja toinen on luovuttanut. Tämä liittyy usein vanhemman uupumukseen ja sitä seuraavaan toivottomuudentunteeseen. 
• Yhteinen rintama on olemassa, mutta ei syömishäiriötä vaan sairastunutta vastaan. Tällöin syömishäiriön ulkoistaminen ei ole onnistunut, vaan vanhemmat näkevät tilanteen sairastuneen syynä. 

Näihin ongelmiin voi auttaa 

• oikean tiedon hankkiminen  
• oman jaksamisen vaaliminen  
• vanhempien luontaisten vahvuuksien hyödyntäminen 
• vanhempien yhteinen oma aika 
• syömishäiriön ulkoistamisen opettelu 
• perhepalaverit ja perheen sääntöjen kirjaaminen ylös 
• suora tiedonkulku vanhempien välillä – sairastunutta ei käytetä siihen 

Yhteinen rintama hoidossa ja muiden tahojen kesken 

Syömishäiriön hoidon onnistumiseksi on tärkeää, että muutkin kuin läheiset vetävät yhtä köyttä esimerkiksi ravitsemuskuntoutuksen, valvonnan ja liikuntalupien suhteen. Tämä on tärkeää hoidon saumakohdissa, esimerkiksi siirryttäessä osastohoidosta avohoitoon. Se on tärkeää myös somaattisen ja psykiatrisen hoidon välillä.  

Läheisillä on oikeus saada hoitavilta ammattilaisilta suoraa tietoa siitä, missä mennään ja miten sairastuneen kanssa tulee toimia. Sairastunutta ei pidä käyttää tiedonvälitykseen. 

Koulu ja harrastukset 

Sairastuneen elämässä on myös muita tahoja, joiden ymmärrys asiasta vaikuttaa merkitsevästi toipumiseen. Jos koululaisella on ateriasuunnitelma ja hänen ruokailujaan täytyy valvoa, on valvonnan puute kouluruokailuissa riski ravitsemuskuntoutuksen onnistumiselle.  

Huoltajien kannattaa pyytää palaveria oppilashuollon kanssa, jotta kaikki tietävät, miten toimia. Hoitotahon tulee tukea huoltajia tässä.  

Ongelmia toipumiselle voivat aiheuttaa myös koululiikunta, terveystieto ja kotitalousopetus. Tällöin on hyvä, että tieto kulkee huoltajien ja opettajien välillä sen suhteen, mitä kannattaa ottaa huomioon.  

Tietoa syömishäiriötä sairastavasta nuoresta koulussa

Urheiluharrastuksessa on tärkeää, että valmentajat tietävät rajoituksista liikuntamäärien tai kilpailemisen suhteen ja ottavat huomioon lisääntyneen energiantarpeen.