Jieštipšomohjelm

Minnesota-tutkimus 

Vuonna 1945 Yhdysvalloissa tehtiin ihmiskoe, jossa terveitä nuoria miehiä ensin nälkiinnytettiin ja sitten heidän ravitsemustilansa korjattiin. Minnesota Starvation Experiment -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Euroopan jälleenrakentaminen sujuisi niukoilla resursseilla.  

Nälkiintymisen psyykkiset vaikutukset

Tutkimuksessa havaittiin, että nälkiintymisellä oli seuraavia psyykkisiä vaikutuksia: 

• oudot ruokarituaalit 
• ahmiminen silloin, kun ruokaa oli tarjolla 
• ruokaan ja ruoanlaittoon kohdistuva pakkomielteisyys 
• syömisen ja ruoan jatkuva miettiminen 
• muutokset tunne-elämässä, kuten masennus, kiukunpuuskat, eristäytyminen ja huumorintajuttomuus 
• uupumuksentunne 
• keskittymiskyvyttömyys 
• kiinnostuksen puute muihin elämän osa-alueisiin, kuten seksiin, vastakkaiseen sukupuoleen tai tulevaisuuteen 
• lähes uskonnollisen kiihkon kehittyminen kokeeseen ja siihen osallistumiseen 

Nämä oireet katosivat vähitellen, kun koehenkilöiden ravitsemustilaa korjattiin.  

Aliravitsemus aiheutti pohjatonta nälkää 

Koehenkilöiden ravitsemustilan korjaaminen ei kuitenkaan onnistunut tavanomaisella samanikäisen miehen päiväannoksella. Osa laihtui sillä yhä.  

Päivittäistä energiamäärää jouduttiin kasvattamaan kaksinkertaiseksi, jotta nälkiintymisen vaikutukset saatiin korjattua. Koehenkilöt kuvailivat kokeneensa kuntoutusvaiheessa pohjatonta nälkää. Mikään määrä ruokaa ei tuntunut korjaavan sitä. 

Ravitsemustilan korjaaminen on tärkeää 

Minnesota-tutkimuksen koehenkilöiden kokemat psyykkiset oireet vastaavat hyvin rajoittavasta syömishäiriöstä kärsivien oirekuvaa. Koska nälkiintyminen aiheuttaa huomattavan osan syömishäiriökäyttäytymisestä, on ravitsemustilan korjaaminen tärkeässä roolissa syömishäiriöstä toipumisessa. 

Haasteena sairaudentunnottomuus 

Eräs rajoittavien syömishäiriöiden erityispiirteistä on voimakas sairaudentunnottomuus. Se on aivoperäinen oire, ei sairauden tietoista kieltämistä. Sairastunut ei pysty arvioimaan omaa terveydentilaansa. Hänen kehoaan, suorituskykyään ja ravitsemustilaansa koskeva todellisuudentajunsa on hämärtynyt. 

Syömishäiriöön liittyvä sairaudentunnottomuus korjaantuu ravitsemustilan korjaamisella. Usein sairaudentunnottomuus sekoitetaan yhteistyökyvyttömyyteen tai motivaation puutteeseen. Se saattaa haitata avun saamista. On kuitenkin mahdotonta motivoitua muutokseen, jos sille ei näe syytä.