Jieštipšomohjelm
Miten vuorovaikutus vaikuttaa?
Mukautumisen lopettaminen
Syömishäiriö saa kotielämän sekaisin. Sairastunut esittää erilaisia jatkuvasti lisääntyviä vaatimuksia ruokailuiden, ruoka-aineiden ja ruoanlaiton suhteen. Näihin mukautumisen lopettaminen on läheiselle usein hyvin vaikeaa. Se saa sairastuneen vastustamaan voimakkaasti.
Vaatimuksiin mukautumista voi kuitenkin verrata siihen, että ostaa alkoholistille alkoholia, mutta pyytää, että tämä ei juo sitä. Koska sairastunut itse ei tietyssä sairauden vaiheessa pysty vastustamaan syömishäiriötä, on jonkun muun tehtävä se hänen puolestaan.
Tyypillisiä mukautumistapoja
- Vältetään hermostuttamasta sairastunutta, koska pelätään, että tämä lopettaa syömisen, katkaisee välit tai vahingoittaa itseään.
- Ei puututa, kun huomataan jotain poikkeavaa, kuten pakkoliikuntaa, oksentamista tai ruokien piilottamista.
- Suojellaan sairastunutta hänen tekojensa seurauksilta. Saatetaan esimerkiksi siivota vessa oksentamisen jälkeen.
- Rauhoitellaan ja silotellaan, jotta sairastuneen ahdistus vähenisi.
Tyypillisiä mukautuvia kommentteja
- Ei sinun tarvitse tehdä sitä, jos se noin kovasti ahdistaa.
- Voit mennä omaan huoneeseesi syömään, jos se on helpompaa.
- Saat mennä lenkille, jos se vähentää ahdistustasi.
- No kunhan syöt edes jotain…
- Mitä sinä sitten suostuisit syömään?
- Et sinä ole lihava!
- Et sinä tuosta liho!
Läheisen jaksaminen
Kun läheinen on uupunut, ei hän jaksa taistella syömishäiriötä vastaan vaan säästää itseään mukautumalla. Erityisesti tämän takia on tärkeää, että läheinen huolehtii omasta jaksamisestaan.
Mukautumisen lopettamista helpottaa myös yhteisen rintaman muodostaminen muiden kanssa, jotka osallistuvat syömishäiriöön sairastuneen hoitoon ja tukemiseen. Tällöin kaikki noudattavat samoja toimintalinjoja, jotka on yhteisesti sovittu. Tällöin myös taakkaa voi jakaa yhdessä.
Läheisen tunteet
Syömishäiriökäyttäytyminen aiheuttaa läheisessä erilaisia voimakkaita tunteita. Tällaisia tunteita voivat olla esimerkiksi
- pelko
- suru
- viha
- turhautuminen
- syyllisyys
- toivottomuus
- häpeä
- loukkaantumisentunne
- katkeruus
- ärtymys
- uupumus
- kiukku
- menetyksen tunne
Vaikka tunteet ovat voimakkaita, eivät ne ole pahoja tai vääriä. On tärkeää, että läheinen voi purkaa näitä tunteita jollekin.
Tunteiden näyttäminen
Tunteita ei kannata näyttää sairastuneelle. Sairastunut havaitsee tunteen, mutta ei osaa tulkita sitä oikein.
Sairastunut tulkitsee läheisen tunteet itsensä kannalta negatiivisesti. Hän saattaa ajatella, että vanhempi on surullinen, koska hän on niin huono ihminen. Näin läheisen negatiiviset tunteet voivat toimia syömishäiriökäyttäytymistä laukaisevina tekijöinä.
On turha yrittää vedota sairastuneen myötätuntoon. Hänen voimavaransa eivät riitä toisen pahan olon huomioimiseen terveen tavoin.
Kritiikki ja syyllistäminen
Sairastuneen käytös, sairaudentunnottomuus ja ristiriitainen suhtautuminen toipumiseen herättävät läheisessä helposti halua kritisoida. Sairastunutta saatetaan syyllistää yrittämisen tai motivaation puutteesta.
Se ei kuitenkaan lisää sairastuneen rohkeutta tai halua yrittää. Syyllistäminen ja kritiikki toimivat pikemminkin päinvastoin.
Tyypillisiä kritisoivia tai syyllistäviä kommentteja
- Mä en jaksa sun kanssa!
- Hävettää tuollainen oikuttelu!
- Miksi teet minulle näin?
- Miksi et halua parantua?
- Etkö sä yhtään ajattele toisia?
- Yritä nyt edes!
- Ei se niin vaikeaa voi olla!
Muista
Mukautumisen lopettamisessa ja vuorovaikutuksen parantamisessa auttavat
- syömishäiriön ulkoistaminen
- omien reaktiomallien muokkaaminen
- sairastuneen ahdistuksen sietäminen
- oman provosoitumisen lopettaminen eli niin sanotun teflonpinnan kehittäminen
Näistä kerrotaan lisää työkaluja-osiossa.
Sisäisiin tekijöihin vaikuttaminen
Täydellisyyteen pyrkiminen ja tavoitteellisuus ovat syömishäiriöihin sairastuneilla yleisiä persoonallisuuden piirteitä. Ne voivat ylläpitää sairautta.
Toisaalta nämä ominaisuudet voivat myös olla voimavara sairastuneelle. Kun hän päättää toimia, tekee hän asiat hyvin loppuun saakka. Tästä läheisen on hyvä muistuttaa sairastunutta.
Läheisen tehtävänä on myös toistuvasti muistuttaa sairastunutta itseen kohdistuvasta armollisuudesta sekä siitä, että vähempikin usein riittää. Parhaiten tämä onnistuu, kun läheinen itse näyttää esimerkkiä huolehtimalla omasta jaksamisestaan. Esimerkkinä toimii myös se, että läheinen ei ruoski itseään omista virheistään.
Keskustelu sairastuneen kanssa
Syömishäiriöön sairastuneet ovat taipuvaisia mustavalkoiseen katastrofiajatteluun. Heillä voi olla myös taipumusta takertua merkityksettömiin yksityiskohtiin, kuten kappalemääriin, painokiloihin ja yksittäisiin suorituksiin.
Läheisen tehtävänä on ylläpitää kokonaiskuvaa. On hyvä muistuttaa sairastunutta siitä, etteivät yksittäiset asiat ratkaise sitä, miten elämä ja toipuminen jatkuvat eteenpäin.
Läheinen voi harjoitella motivoivan keskustelun tekniikkaa, mikä helpottaa rakentavan keskusteluyhteyden avaamista sairastuneen kanssa.