Omahoito-ohjelma

Surun kokemiseen vaikuttavat esimerkiksi temperamentti, aiemmin koetut menetykset ja saatavilla oleva tuki. 

Surulla on tehtävä 

Suru auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Suruntunne tulee usein aalloissa. Ajan kuluessa aallot vähitellen tasaantuvat ja hidastuvat.  

Toipumista ei voi kiirehtiä. Ajan myötä muutoksen tai menetyksen kanssa pystyy pärjäämään. 

Läheisen kuolema aiheuttaa kenties suurimman surun. Myös lemmikin kuoleman aiheuttama suru voi olla todella suurta. 

Kuolema on aina muistutus elämän arvaamattomuudesta ja myös omasta haavoittuvuudesta. Kukaan ulkopuolinen ei pysty arvioimaan menetyksen tai surun määrää. 

Surun kohtaaminen  

Kiinnitä huomiota omiin voimavaroihisi. Pohdi, mitkä toiminnot tuottavat sinulle iloa ja rauhoittavat mieltäsi.  

Liikkuminen, taide ja luonto auttavat monia. Ajan myötä on mahdollista paneutua myös sellaiseen tekemiseen, joka vaatii keskittymistä. Se voi tuoda taukoja suruun. 

Tunteista puhuminen ja niiden jakaminen tuovat helpotusta. Myös kirjoittaminen on monelle hyvä tapa käsitellä vaikeasti ilmaistavia tunteita. 

Anna itsellesi lupa itkeä. Se rentouttaa kehoa ja mieltä. Riittävä lepo ja kunnollinen ravinto ovat tärkeitä.  

Lisätietoa löydät sivuilta Miten suhtautua muutoksiin? ja Miten vahvistaa tunnetaitoja?. 

Älä jää yksin 

Surun ja kriisin kohdatessa ei kannata jäädä yksin. Tukea ja apua on tarjolla. Myös vertaistuesta on usein apua.  

Videolla vapaaehtoistoimija ja tukihenkilö Marjatta Inki-Lindström kannustaa hakemaan tarvittaessa apua.  

Surevan kohtaaminen 

Monet kokevat epävarmuutta surevan edessä. Se voi johtaa siihen, että surevia ihmisiä aletaan välttelemään. Tärkeintä surevalle on kuitenkin muiden läsnäolo. Myös sanaton läsnäolo on tärkeää.  

Surevaan kannattaa pitää yhteyttä. Yhteyttä kannatta ottaa, vaikka olisi epävarma siitä, mitä sanoa tai miten toimia. Kerro, että olet saatavilla. Tarjoudu auttamaan eri tilanteissa.  

Sopu menneen kanssa 

Vaikka menneisyydessäsi olisi kipeitäkin muistoja, on niiden tarkasteleminen mahdollisuus ymmärrykseen ja itsensä hyväksymiseen. Kipeille tapahtumille voi aina löytää uusia tulkintoja. Muistoista voi päästää irti. Sovinto menneisyyden kanssa tuo helpotusta.  

Kun katse yltää jo lähes koko elämään, on näkymä avara. Asioiden mittakaavaa pystyy tarkastelemaan aiemmasta poikkeavalla tavalla.  

Joskus vanhat, unohdetut tai syrjään painetut asiat voivat nousta pintaan ja alkaa uudelleen vaivata. Eläkeiässä voi olla liikaakin aikaa miettiä menneitä tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita. Toisaalta niitä voi olla myös hyödyllistä käsitellä uudesta näkökulmasta. 

Terapeuttinen muistelu 

Muistaminen on henkilökohtaista. On olennaista, kuinka tulkitset muistosi ja miten ne vaikuttavat mielialaasi. Joskus mieli jää vatvomaan menneitä tapahtumia. Se voi sitoa voimavaroja ja tuottaa kärsimystä. 

Muistelu voi olla myös terapeuttista. Saat rauhaa nykyhetkeen, kun pystyt hyväksymään menneen sellaisenaan, puutteineen ja tuskineen. 

Mennyttä voi tarkastella voimavarapankkina, josta löytyvät elämän aikana kertyneet tunne- ja selviytymistaidot. Terapeuttisesti käytettynä muistelu vähentää jopa masennusoireita.