Программа самопомощи

Syömisen normalisointi kannattaa aloittaa luomalla joka päivä samana toistuva ateriarytmi.

Päivä alkaa aamiaisella. Älä jätä sitä väliin. Sen jälkeen tulevat aamupäivän välipala (tarvittaessa), lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Niitä ei tarvitse joka päivä syödä tismalleen samaan aikaan, mutta jokainen niistä on tärkeä syödä.

Aterioiden välejä ei kannata venyttää kolmea tai neljää tuntia pidemmäksi. Vaikka jollain aterialla söisit enemmän tai ahmisit, älä silti jätä seuraavaa ateriaa väliin vaan syö se normaalisti.

Yritä ajatella ruokaa lääkkeenä, joka pitää ottaa ajallaan. Jos syömisen rajoittaminen on häirinnyt kykyäsi aistia nälkää ja kylläisyyttä, saatat aluksi joutua rakentamaan syömisrytmiäsi kellon avulla. Mieti, mitkä ovat sinulle sopivat ruoka-ajat. Laita vaikka kännykkä muistuttamaan, että on aika syödä lounas tai välipala.

Jos kehon nälkä- ja kylläisyyssignaalit ovat menneet sekaisin, voi niiden paluu kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Siihen asti ateriarytmiä on toteutettava kellon mukaan, vaikkei tuntisikaan nälkää. Vähitellen tasainen ateriarytmi palauttaa luonnolliset nälän- ja kylläisyydentunteet.

Pidä mielessä, että syöt noin 5–6 ateriaa päivässä ja aterioiden väli on 3–4 tuntia. Ota huomioon paikka, jossa olet ruoka-aikaan. Onko sieltä mahdollista saada ruokaa vai tarvitsetko mukaasi eväät?

Moni syömisongelmista kärsivä arvioi oman energiantarpeensa paljon todellisuutta pienemmäksi. Jos syöminen on liian niukkaa, ei elimistön nälkätila korjaannu ja ongelmat pitkittyvät.

Jos keho ei saa tarpeeksi ruokaa, mieli takertuu ruokaan pakonomaisesti. Elimistösi menee sekaisin eikä pysty enää kertomaan sinulle, mitä se tarvitsee.

Monipuolisen ruokavalion voi koostaa monella tapaa. Olennaista on, että syöt päivittäin maitotuotteita tai niitä vastaavia kasvipohjaisia tuotteita, viljavalmisteita, proteiinia, rasvaa, hedelmiä, marjoja ja kasviksia.

Mikään ruoka-aine ei ole paha tai vaarallinen. On ravitsemuksellisesti tärkeää syödä monipuolisesti eri ruoka-aineita. Oireilu pitkittyy ja ahminnan todennäköisyys kasvaa, jos joitakin ruokia pidetään kiellettyinä tai ruokavaliossa on esimerkiksi liian vähän energiaa, proteiinia tai rasvaa.

Herkut ovat syömisongelmista kärsivälle usein vaikea asia. Herkkuja ei tarvitse millään tavalla ansaita. Tarve ahmia herkkuja usein vähenee, jos antaa itselleen luvan syödä niitä silloin kun siltä tuntuu eikä herkkujen takia jätä kunnollisia aterioita väliin.

Hyvä tilaisuus harjoitella herkkujen syömistä on aterian jälkeen, jolloin vatsa on täynnä. Jos olet aikaisemmin pitänyt joitakin ruoka-aineita kiellettyinä tai syönyt niitä vain ahminnan aikana, ota niitä vähitellen osaksi arkisyömistä vaikkapa lounaan jälkiruokana.