Jiõččhåidd-programm

Negatiivisen vuorovaikutuksen kierteessä vanhempi reagoi lapsen haastavaan käytökseen kielteisesti. Hän esimerkiksi ärtyy, toruu ja kieltää lasta. Tämä johtaa lapsen vastusteluun ja kielteiseen reagointiin. Kun tämä toistuu, lisääntyy haastava käytös ja negatiivinen vuorovaikutus perheessä.

Lapsen ja vanhemman välillä voi olla vaikeita tunnekokemuksia, kuten vihantunteita, ärtymystä ja turhautumista. Se voi johtaa vanhemman toiminnan epäjohdonmukaisuuteen sekä pakottavaan tai muulla tavoin negatiiviseen vuorovaikutukseen.

Jos vaikeita tunnekokemuksia on paljon, saattaa lapsen ja vanhemman yhdessäoloon kehittyä negatiivinen kierre. Se voimistaa lapsen käytösongelmia ja lisää negatiivista vuorovaikutusta perheessä.

Negatiivisen vuorovaikutuksen kierre

• Vanhempi reagoi lapsen käytökseen kielteisesti
• Lapsi vastustelee ja reagoi kielteisesti
• Vanhempi käyttää rajoittavia keinoja
• Lapsen haastava käytös lisääntyy
• Perheen vuorovaikutus muuttuu kielteisemmäksi.

Kierteelle on tyypillistä se, että vanhempi kiinnittää huomiota ja reagoi vain kielteiseen käytökseen. Lapsen myönteinen käytös ei saa huomiota. Näin käy usein tiedostamatta, kun asiat sujuvat toivotusti. Tällöin myönteinen käytös ei vahvistu ja lapsi saattaa oppia hakemaan huomiota kielteisellä tavalla.

Miten kierteen voi purkaa?

Negatiivisen käytöksen kierrettä purkaessa on tärkeää pohtia tekijöitä, jotka edeltävät ja seuraavat lapsen käyttäytymistä.

• Ennakoitko tilanteita siten, että lapsen on helppo toimia toivotusti?
• Vahvistatko tahattomasti lapsen kielteistä käytöstä antamalla siitä huomiota?

Käytöstä edeltävät tekijät

Edeltävät tekijät vaikuttavat lapsen ajatuksiin, tunteisiin ja käytökseen. Esimerkiksi kiire, nälkä tai epäonnistumisen kokemus voivat saada lapsen käyttäytymään haastavasti.

Myös vanhemman oma käytös voi toimia edeltävänä tekijänä: vanhempi voi auttaa lasta toimimaan toivotusti.

Käytöstä seuraavat tekijät

Käytöstä seuraavat tekijät joko lisäävät tai vähentävät todennäköisyyttä lapsen tietynlaiselle käyttäytymiselle tulevaisuudessa. Ne siis vaikuttavat ikään kuin takautuvasti.

Esimerkiksi lapsen juostessa ja huutaessa vanhemman kommentti “älä riehu” antaa lapselle huomiota käytöksestä. Se voi lisätä riehumista.

Kehuminen toivotusta käytöksestä, esimerkiksi ”osaat istua hienosti rauhallisesti”, sen sijaan vahvistaa toivottua käytöstä sillä hetkellä ja jatkossa.