Программа самопомощи

Suurin osa ahdistuneisuudesta kärsivistä pelkää, että muut näkevät helposti heidän oireensa, kuten punastumisen, hikoilun, vapinan tai äänen värisemisen.

Tosiasiassa muut eivät yleensä huomaa oireita lainkaan. Jos joku huomaakin, näkee hän todennäköisesti ne lievempinä kuin oireileva uskoo. Vain murto-osa oireista näkyy ulospäin.

Oireiden näkymiseen liittyy yleensä myös häpeäntunteita. Todellisuudessa muut suhtautuvat näkyviin oireisiin paljon suopeammin kuin mitä oireileva ajattelee. Esimerkiksi punastumista ei yleensä pidetä lainkaan hävettävänä asiana.

Monet pelkäävät, että paniikkikohtaus jää päälle. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä taistele tai pakene -reaktio on aina lyhyt ja väliaikainen.

Paniikkikohtaus alkaa, kun sympaattinen hermosto aktivoituu voimakkaasti. Keho ja mieli palautuvat aina takaisin normaaliin tilaan. Siitä pitää huolen autonomisen hermoston toinen osa, parasympaattinen hermosto.

Oireista palautuminen tapahtuu kuitenkin hitaammin kuin oireiden alkaminen. Keho onkin usein jonkin aikaa paniikkikohtauksen jälkeen hieman kiihtyneessä tilassa. Kiihtyneisyys kuitenkin tasoittuu lopulta.

Paniikkikohtauksen aikana olo voi olla epätodellinen tai poissaoleva. Tämä saattaa johtaa pelkoon mielenterveyden menettämisestä.

Epätodellinen olo johtuu vähentyneestä verenvirtauksesta aivoihin. Se on täysin normaali seuraus nopeutuneesta hengityksestä. Epätodellisesta olosta voi päästä eroon, kun opettelee rauhoittamaan hengitystään esimerkiksi palleahengityksen avulla.

Kukaan ei ole koskaan menettänyt mielenterveyttään paniikkikohtauksen aikana. Paniikkikohtausten esiintyminen ei myöskään pidemmällä aikavälillä ole saanut koskaan ketään ”sekoamaan”.

Paniikkikohtaukseen liittyvät muutokset hengityksessä johtavat usein pelkoon tukehtumisesta. Kyseessä on kuitenkin vain tunne tukehtumisesta, eikä hengitysteissä tai keuhkoissa ole mitään vikaa.

Ihminen ei pysty tukehtumaan ilman fyysistä syytä. Ei ole mahdollista tukehduttaa itseään lopettamalla hengittämistä, vaikka yrittäisikin. Jos happea on elimistössä liian vähän, pakottavat refleksit hengittämään.

Paniikkikohtauksen aikana ei siis ole mahdollista tukehtua.

Paniikin aiheuttama sykkeen kiihtyminen ja pulssin rytmin poikkeavuus on merkki sympaattisen hermoston voimakkaasta reaktiosta, ei sydänkohtauksesta. Nämä ovat fysiologisesti kaksi täysin eri ilmiötä, ja ne myös tuntuvat erilaisilta.

Sydän ei myöskään voi pysähtyä paniikkikohtauksen seurauksena. Sydän ei pysähdy siksi, että sympaattinen hermosto aktivoituu voimakkaasti.

Ihmisen sydän voi lyödä 200 kertaa minuutissa jopa viikkojen ajan ilman, että vahinkoa tapahtuu. Paniikkikohtaus loppuu paljon nopeammin. Se kestää minuutteja, ei viikkoja.

Kiihtynyt pulssi paniikkikohtauksen aikana voi olla hyvin epämiellyttävää, mutta se on täysin vaaratonta.

Paniikkikohtauksessa esiintyvä pyörrytyksen tunne johtuu hiilidioksidin määrän hetkellisestä vähenemisestä elimistössä. Tätä tunnetta on mahdollista helpottaa rauhallisella palleahengityksellä ja kävelemällä.

Koska paniikkikohtauksessa sydän pumppaa tavallista nopeammin, on pyörtyminen erittäin epätodennäköistä.

Paniikkikohtausten tuloa on vaikea hallita, ja sen oireet ovat välillä todella voimakkaita. Näistä syistä herää joskus pelkoa totaalisesta itsensä hallinnan menettämisestä.

Täydellinen hallinnan menettäminen on kuitenkin mahdotonta. Paniikkikohtauksessa elimistö yrittää auttaa pakenemaan. Pahinta, mitä kohtaus voi siis saada aikaan, on kohtauspaikalta pakeneminen.