Self-help program

Sinusta saattaa tuntua siltä, että sairastuneen auttaminen on ensisijainen tehtäväsi. Et kuitenkaan voi auttaa, jos olet itse täysin loppu. Myös auttajan pitää huolehtia itsestään ja omista voimavaroistaan. 

On tyypillistä, että läheinen jaksaa ponnistella niin kauan kuin sairastuneen tilanne on kriittinen. Kun se helpottaa, saattaa läheinen kokea itsensä tavattoman uupuneeksi. Tämä voi hämmentää ja aiheuttaa syyllisyyttä, mutta on tavallinen reaktio paineen helpottumiseen. 

Kun huolehdit itsestäsi ja olet armollinen itseäsi kohtaan, annat myös arvokkaan esimerkin sairastuneelle.  

Jaksamista auttavat tekijät 

Jaksamista auttavat tekijät eivät yleensä ilmaannu sattumalta, vaan niihin pitää panostaa. Mieti, mitkä asiat saavat sinut voimaan hyvin ja huolehdi, että niille löytyy aikaa arjestasi. 

Itsemyötätunto 

Syömishäiriötä sairastava on usein varsin kriittinen itseään kohtaan. Myös omainen voi vaatia itseltään liikaa. Tämän vuoksi kummankin on tärkeää harjoitella itsemyötätuntoa. 

Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että itseen suhtautuu niin myötä- kuin vastoinkäymistenkin hetkellä yhtä lempeästi ja kannustavasti kuin suhtautuisi hyvään ystävään. 

Sinun kannattaa pohtia esimerkiksi seuraavia asioita 

• Miten kohtelet itseäsi, kun epäonnistut tai teet jonkin virheen tai virhearvion? 
• Huomaatko oman pahan olosi? 
• Yritätkö vaikeilla hetkillä auttaa itseäsi jollain tavalla?  

Myötätunto on kykyä huomata kärsimystä itsessään ja muissa. Se on myös halua ja kykyä lievittää tätä kärsimystä eri keinoin.  

Ihmiset, jotka pystyvät suhtautumaan itseensä myötätuntoisesti, pystyvät myös helpommin yrittämään uudelleen. Itsekriittinen suhtautuminen johtaa helposti lamaantumiseen. 

Syömishäiriötä sairastunut ei tyypillisesti koe myötätuntoa itseään kohtaan eikä katso ansaitsevansa mitään hyvää. On tärkeää, että omainen näyttää esimerkkiä myös siitä, etteivät virheet tai epäonnistumiset ole maailmanloppuja. 

Oman ajan ottaminen 

Syömishäiriöön sairastuneen auttaminen saattaa olla hyvin sitovaa sekä ajallisesti että henkisesti. Silloin on tärkeää, että läheinen muistaa ottaa myös itselleen pieniä hengähdyshetkiä ja omaa aikaa ilman syömishäiriötä. 

Lyhytkin hengähdys voi merkittävällä tavalla auttaa jaksamaan.  

Läheisen hengähdyshetki voi olla esimerkiksi 

• kävelylenkki metsässä 
• rentoutusharjoitus tai rentoutusäänitteen kuunteleminen 
• musiikin kuuntelu tai musisoiminen 
• käsillä tekeminen 
• liikuntatuokio 
• itsensä hemmottelu  
• tapaaminen ystävän kanssa 

Omat voimaannuttavat tekijät  

Tiedät itse parhaiten, millaiset asiat voimaannuttavat ja kannattelevat sinua kuormittavassa tilanteessa. Onko se esimerkiksi jokin oma harrastus? Tai jokin luova toiminta, kuten kirjoittaminen, piirtäminen tai käsityöt? Voisiko se olla tuki toiselta saman kokeneelta? Onko sinulla joitain voimalauseita, jotka auttavat selviytymään vaikeista hetkistä? 

Kuormittavien tekijöiden poisto  

Jos jokin asia tuntuu vievän voimavaroja, sen voi ja myös saa laittaa tauolle tai poistaa elämästään. Tällaisia tekijöitä voivat olla ystävät ja sukulaiset, jotka eivät ymmärrä tilannetta. Se voi olla myös sosiaalisen median uutistulva, joka viestii vain onnistumisista. Somenkin saa siivota! 

Tukiverkosto 

Sairastuneen läheiselle tukiverkosto on kullanarvoinen. Kannattaa kartoittaa, keiden kanssa voisi jakaa vastuuta. Voisiko joku auttaa esimerkiksi sairastuneen ruokailuiden tukemisessa ja valvonnassa? Tukena toimivien on kuitenkin ymmärrettävä, mistä syömishäiriössä on kyse ja miten voi toimia. Muuten tuki ennemminkin kuormittaa kuin auttaa. 

Joskus parasta apua on tuki arjessa. Tällaista voi olla kaupassa käynti, sisarusten hoito, harrastuksiin kuljettaminen tai ajanvietteen tai vapaa-ajan järjestäminen. Tukea voi saada lähisuvulta, ystäviltä tai hoitotahon järjestämänä. Kysy rohkeasti, niin voit yllättyä. 

Kannattaa muistaa, että sairastuneen sisaruksia ei pidä käyttää valvonnassa, jollei sisarus ole aikuinen. Sisarukset voivat usein kuitenkin auttaa harhauttamaan eli torjumaan esimerkiksi aterian jälkeistä ahdistusta. He voivat myös muistuttaa sairastunutta normaalista nuoren ihmisen elämästä. 

Omien oireiden omahoito 

Arjessa saattaa herätä tarvetta hoitaa omia tuntemuksia, oireita ja elämäntilanteeseen liittyviä haasteita. 

Kynnyksettömin tapa tähän on käyttää Mielenterveystalon muita omahoito-ohjelmia. Kaikki omahoito-ohjelmat ovat maksuttomia ja avoimia. Omahoito-ohjelmat perustuvat tehokkaiksi todettuihin ja tutkittuihin toimintatapoihin. 

Oma keskusteluapu tai terapia 

Syömishäiriötä sairastavan läheinen kuormittuu yleensä niin paljon, että oman keskusteluavun hankkiminen on kannatettavaa.  

Ystävät tai muut läheiset eivät voi loputtomiin toimia purkautumistienä. Keskusteluapua voi saada omasta työterveyshuollosta tai terveysasemalta. Joskus myös sairastunutta hoitava taho voi tarjota sellaista.  

Läheinen voi kuormittua myös niin paljon, että itse sairastuu masennukseen tai oireilee ahdistusoirein tai univaikeuksin. Tällöin oma psykoterapia saattaa olla tarpeen.  

Tekeminen ilman syömishäiriötä 

Välillä on äärimmäisen tärkeää, että perheen kanssa vietetään myös sellaisia hetkiä, joihin ei millään tavalla sisälly syömishäiriö.  

Syömishäiriöstä vapaa aika muistuttaa läheisiä siitä, millainen sairastunut oli ennen sairastumistaan. Tämä auttaa pitämään mielessä sen, mihin pyritään. 

Sairastuneelle nämä hetket voivat toimia motivaattoreina eli muistutuksina siitä, millaista elämä voisi olla ilman syömishäiriötä.  

Syömishäiriöstä vapaata aikaa voi viettää myös silloin, kun sairastunut on osastohoidossa. Tällöin ladataan kaikkien akkuja, eikä siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä.  

Jos sairastunut on mukana, tulee ajanviete suhteuttaa syömishäiriön vaiheeseen sekä sairastuneen fyysiseen ja psyykkiseen tilaan. Yleensä tällöin ajanviete ei sisällä syömistä eikä ylenpalttista liikuntaa. Syömishäiriöstä vapaan ajan viettämistä ei tule asettaa aliravitsemuksen korjaamisen edelle. 

Vertaistuki 

Vertaistuella tarkoitetaan vastavuoroista kokemusten vaihtoa, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat tai olleet tukevat toinen toisiaan. Vertaistuen avulla voi ymmärtää paremmin mennyttä, löytää selviytymiskeinoja nykyhetkeen sekä ylläpitää toivoa.  

Vertaistuki lievittää myös läheisen kokemaa yksinäisyyden- ja eristyneisyydentunnetta, kun hän huomaa, ettei ole ainoa, jonka elämän syömishäiriö on pistänyt sekaisin.  

Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n paikallisyhdistykset tarjoavat eri paikkakunnilla vertaistukiryhmiä syömishäiriöön sairastuneiden läheisille. Ryhmiä vetävät koulutetut vertaisohjaajat, joilla on omakohtaista kokemusta oman läheisensä syömishäiriöstä. Vertaistukea voi saada myös etänä.