Miten tukea surevaa lasta ja nuorta

Miten kertoa lapselle läheisen kuolemasta? 

Lapselle kannattaa kertoa kuolemantapauksesta mahdollisimman pian sen tapahduttua. Kertojan on hyvä olla lapsen läheisimpiä aikuisia, mahdollisuuksien mukaan oma vanhempi.  

Kuolemantapauksesta kannattaa heti kertoa olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi. Kielen tulee olla lapsen kehitystason mukaista.    

Käytä konkreettista kieltä 

Kuolemasta ja kuolleesta kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä. Vältä abstrakteja tai käsitteellisiä ilmaisuja.  

Koska lapsen ajattelu on konkreettista, ei kuolemaa tule kuvata esimerkiksi unena tai matkana. Pieni lapsi voi alkaa pelätä nukkumaanmenoa tai matkalle lähtöä, koska yhdistää kuoleman niihin.   

Huomioi lapsen läheisyyden- ja turvantarve 

Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuudentunne järkkyy syvästi. Kuolemantapauksesta kertomisen jälkeen lapsella on lisääntynyt läheisyyden- ja kontaktintarve. On tärkeää, että lapsi ei jää yksin vaan hänellä on lähellään läheisiä aikuisia.  

Lapselle on hyvä sanallisestikin kertoa, että läheiset ovat hänen turvanaan ja hänestä pidetään huolta. Lasta on hyvä pitää myös paljon sylissä ja halata. Läheisten aikuisten on hyvä olla saatavilla mahdollisimman paljon.   

Kannusta kysymään ja keskustele 

On tärkeää viestittää, että kuolemaan liittyvistä asioista on lupa puhua.  

Lapsella voi olla erilaisia epäselvyyksiä tai vääriä kuvitelmia kuolemasta. Hän voi myös syyttää itseään tapahtuneesta. Näitä asioita on hyvä käsitellä yhdessä lapsen kanssa ja korostaa, että tapahtunut ei millään tavoin ole lapsen syytä.   

Lasta kannattaa rohkaista kysymään kuolemaan liittyvistä asioista, vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia. 

Anna surulle aikaa ja tilaa 

Lapselle tulisi antaa huomiota ja aikaa silloin, kun hän on halukas käsittelemään asiaa. Asian käsittelyssä kannattaa toimia lapsen ehdoilla. Keskustelu voi olla hyvin lyhyt tai se voi sisältää vain yksittäisiä kysymyksiä.   

On tärkeää, että lapsella on lupa surra. Viestitä lapselle, että surua saa näyttää ja surun kanssa ei tarvitse selvitä yksin.  

Hyväksy lapsen suremisen tavat 

Lapselle on luontaista kohdata menetys esimerkiksi leikkimällä, piirtämällä ja maalaamalla. Monet lapset käsittelevät surua tarinoiden ja satuhahmojen kautta. 

On tärkeää, että aikuinen hyväksyy surevan lapsen leikit, piirustukset ja ajatukset, koska lapsi käsittelee kokemaansa niiden kautta.   

Lapselle ei tule asettaa vaatimuksia esimerkiksi sanomalla: ”Sinun täytyy nyt olla vahva” tai “Sinun pitää nyt pitää huolta sisaruksistasi”. Tällaiset vaatimukset voivat estää lasta ilmaisemasta suruaan.  

Jokaisella lapsella on yksilöllinen tapansa surra, ja sisarusten tavat voivat olla erilaiset. Erilaiset tavat tulee hyväksyä. Niitä ei tule vertailla. 

Tarjoa tukea pitkään 

Suru vie lapsellakin aikaa ja voimia. Kasvaessaan lapsi myös käsittelee menetystä uudella tavalla, uuden kehitysvaiheen keinoin.  

On tärkeää, että aikuiset ovat valmiita asian käsittelyyn pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta. Myös tukea tulee tarjota pitkäkestoisesti. 

Rutiinit luovat turvallisuudentunnetta 

Surevan lapsen turvallisuudentunnetta vahvistaa se, että arjen rutiinit säilyvät ennallaan ja arkielämä sujuu mahdollisimman normaalisti. Turhia muutoksia lapsen elämässä kannattaa välttää. Mahdollisista muutoksista on hyvä kertoa lapselle etukäteen.  

Kun arkeen palataan menetyksen jälkeen, kannattaa perheen säännöistä ja lapselle asetetuista rajoista pitää kiinni.  

Ylihuolehtimista ja liikaa varovaisuutta on hyvä välttää. Jos vanhemmalla on omia pelkoja ja huolia, kannattaa hänen tarvittaessa hakea niihin tukea. 

Rohkaise lasta tavalliseen elämään 

Surusta huolimatta lapsella tulee olla oikeus elää myös huoletonta ja iloista lapsen elämää. Lasta kannattaa rohkaista leikkiin ja tavalliseen arjen toimintaan, kuten harrastusten jatkamiseen ja kaverisuhteiden ylläpitoon.  

Nämä edustavat arjen jatkuvuutta ja edistävät lapsen hyvinvointia. 

Yhteistyö päivähoidon ja koulun kanssa 

Perheessä sattuneesta kuolemantapauksesta kannattaa tiedottaa päivähoitoon tai kouluun ennen kuin lapsi palaa sinne.  

Perheen on hyvä sopia lapsen kanssa työskentelevien aikuisten kanssa, mitä ja miten asiasta kerrotaan lapsiryhmässä. Asiasta kertominen on aikuisen vastuulla.  

Aikuisen on hyvä kertoa ryhmälle, millaista suhtautumista sureva lapsi toivoo. Ryhmälle kannattaa kertoa myös, miten suru voi lapseen vaikuttaa.   

Päiväkodin ja koulun aikuisten tehtävänä on myös tiedottaa kuolemantapauksesta kaikille lapsen kanssa työskenteleville. On hyvä myös sopia normaalia tiiviimmästä yhteydenpidosta kodin ja päivähoidon tai koulun välillä.   

Tue lapsen tunteiden käsittelyä  

Suru herättää lapsessa monenlaisia tunteita. Lapselle kannattaa kertoa, että monenlaiset tunteet kuuluvat suruun ja ovat normaaleja. Lapsen on tärkeä kuulla, että hän saa olla myös vihainen.  

Lapsen voi olla vaikea tiedostaa omia tunteitaan. Aikuinen voi auttaa lasta tunteiden tunnistamisessa, ilmaisemisessa ja käsittelyssä.  

Lapsi saa aikuiselta mallia surukäyttäytymiselle. Oman surun ja sen nostattamat tunteet voi näyttää ja jakaa lapsen kanssa.   

Pelot ja syyllisyys 

Lapsen pelot kannatta ottaa todesta ja käsitellä niitä lapsen kanssa. Yhdessä voi etsiä ratkaisumalleja ja selviytymiskeinoja.  

Lapsen tulee saada myös puhua syyllisyydentunteistaan. Hänelle on kuitenkin tehtävä selväksi, etteivät hänen tekonsa tai ajatuksensa voineet vaikuttaa kuolemaan.  

Elämän peruskysymykset 

Kuolema nostattaa usein myös lapsella esille pohdinnat elämän peruskysymyksistä. Aikuinen voi jakaa oman elämänkatsomuksensa ja sen mahdolliset lohduttavat ajatukset lapsen kanssa. Samalla voi kertoa, että asiasta on ihmisillä erilaisia näkemyksiä.  

Lapsen omiin lohtua tuoviin näkemyksiin kannattaa suhtautua kunnioittavasti.  

Satukirjat voivat auttaa tunteiden käsittelyssä 

Satukirjat voivat toimia apuna kuoleman ja surun käsittelemisessä lapsen kanssa. Tietoja aihetta käsittelevistä kirjoista saat kirjastosta. Aihetta käsitteleviä kirjoja on koottu myös Surut-sivustolle.