Selviytymisprosessi läheisen kuoltua

Surun tukahduttaminen ja suruntunteen ilmaisun välttäminen ovat yleisiä keinoja, joilla surua vältetään.   

Huomion kääntäminen pois surusta ja kiireisenä pysyminen auttavat joitakin surevia. Sureva voi pyrkiä pitämään ajatuksensa poissa tapahtuneesta esimerkiksi lisäämällä työtä, matkustelua tai muuta toimintaa.    

Myös yhteyden katkaiseminen kuolleeseen läheiseen tai hänen aiemman olemassaolonsa kieltäminen on mahdollista. Surevalle voi aiheutua liikaa tuskaa ja stressiä kuolleeseen liittyvistä esineistä, kuten valokuvista. 

Välttäminen saattaa ilmetä myös kuoleman kieltämisenä. Kuoleman konkretisoimisessa voi olla apua kuolleen katsomisesta, kuolinpaikalla käymisestä ja kuolemaan liittyvistä rituaaleista, kuten hautajaisista. 

Aktiivinen toiminta tarkoittaa sitä, että sureva keskittää voimavaransa tehdäkseen surulleen jotain tai edistääkseen omaa hyvinvointiaan. Tällaisia selviytymiskeinoja ovat muun muassa lukeminen, kirjoittaminen, elokuvien katsominen, ulkoilu, erilaiset harrastukset ja vapaaehtoistyö.  

Samoin matkustelu, retkeily, ajanvietto lemmikkien kanssa ja töihin palaaminen tuovat aktiivisuutta ja muuta ajateltavaa elämään. Arkirutiinien ja perheen normaalin päivärytmin ylläpitäminen myös auttaa monia.  

Lohtua voivat tuoda myös erilaiset sururituaalit, kuten haudalla käynti tai merkkipäivien perinteet.  

Monet lukevat surua käsittelevää kirjallisuutta ja pyrkivät selvittämään, kuinka surun kanssa voi oppia elämään. Jotkut surevat saattavat ottaa ylen määrin huolehtimisvastuuta ystävistä ja perheestä.  

Surusta huolimatta on huolehditta velvollisuuksista, kuten töissä käymisestä ja lastenhoidosta. Siksi joillekin saattaa yhtenä selviytymiskeinona toimia elämän muuttaminen, kuten muutto tai työpaikan vaihto.  

Surevat tarvitsevat vahvaa sosiaalista tukea sekä mahdollisuutta puhua menetyksestä ja tunteistaan. Jos asiasta ei puhu, voi selviytymisprosessi hidastua.   

Surevat tarvitsevat empatiaa, läsnäoloa ja kuuntelua. Tuomitsematon kuuntelija lisää tunnetta hyväksymisestä ja menetyksen kunnioituksesta.  

Haasteet surevan ihmissuhteissa 

Sureva voi jäädä ilman tukea siksi, että ystävät ja perhe eivät tiedä, kuinka häntä voi tukea. Joskus muut eivät kestä surua ja hylkäävät surevan.  

Ystävät, perheenjäsenet ja muut ihmiset ympärillä eivät välttämättä ymmärrä surevan tuskaa tai pysty tukemaan tätä toivotulla tavalla. Se voi johtaa pettymykseen ja mielipahaan.  

Vaikka suru usein lähentää surevien suhdetta, saattavat perheenjäsenten erilaiset tavat surra tuottaa haasteita. Toisten tavat käsitellä surua saattavat loukata. Ne voivat johtaa parisuhteen ongelmiin ja jopa avioeroihin.  

Joskus surevien taakaksi jää muiden lohduttaminen tuen saamisen sijaan.  

Muiden suhtautuminen suruun 

Aina muut ihmiset eivät halua keskustella surevan menetyksestä. Muut saattavat pyrkiä vaihtamaan puheenaihetta. He voivat yrittää saada surevaa iloisemmalle mielelle. Surua saatetaan jopa vähätellä. Joskus sen syvyyttä ei ymmärretä.  

Sureva saattaa itsekin vältellä aihetta, jotta ei kuulisi negatiivisia tai tökeröjä kommentteja.  

Surevaa saatetaan pyrkiä lohduttamaan sanomalla esimerkiksi “sinulla on mahdollisuus saada uusi lapsi/puoliso”. Tällöin kannattaa sanoa lohduttajalle, että kommentti oli epäasiallinen. Asian voi myös jättää sikseen, mutta tällöin lohduttaja saattaa jatkossakin kommentoida tökerösti. 

Tuki saattaa vähetä ajan myötä 

Emotionaalinen tuki on yleensä suurinta välittömästi menetyksen jälkeen. Surevan lähipiiri voi ajan kuluessa olettaa, että surussa pitäisi päästä jo “eteenpäin “.  

Kokemusten jakaminen vertaisten kanssa voi vähentää yksinäisyyden- ja ulkopuolisuudentunteita. 

Ihmissuhteet voivat muuttua tai päättyä 

Osa surevista kokee, että heidän suhteensa ystäviin ja perheeseen muuttuu läheisen kuoleman jälkeen.   

Kannattaa hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka aidosti kuuntelevat, välittävät ja ottavat kantaa suruun.    

Selviytymisprosessia edesauttaa avuntarpeen ymmärtäminen, myöntäminen ja hyväksyminen. Suruun sopeutumista auttaa konkreettinen tuen saaminen.  

Monet surevat kaipaavat lisätietoa läheisen kuolemaan liittyvistä tapahtumista sekä asioiden hoitamisesta sen jälkeen. Konkreettista apua voi tarvita esimerkiksi lasten ja kodin hoitamisessa. 

Tukea voi saada sururyhmistä tai sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta. 

Lisätietoa käytännön asioiden hoitamisesta 

• Suomi.fi käytännön asioiden hoitaminen (opens in a new window, goes to a different website)
• Suomi.fi apua ja tukea vanhemmuuteen (opens in a new window, goes to a different website)
• Suomi.fi läheisten asema ja toimeentulo (opens in a new window, goes to a different website)
• Kela.fi omaisen kuolema (opens in a new window, goes to a different website)
• Surevan kohtaaminen -sivusto, taloudellinen tuki (opens in a new window, goes to a different website)

Surevat voivat luopua pyrkimyksestä selviytyä ja sopeutua. Kaikki surevat eivät välttämättä koskaan pyri ymmärtämään läheisen kuolemaa tai hyväksymään sitä ja sopeutumaan siihen.  

Toisinaan surevat antavat ajan kulua ja odottavat, että ahdistus vähenee itsestään. Usein suremisesta tarvitaan hetkellistä irrottautumista. Se voi onnistua siirtämällä huomio muihin asioihin ja tekemällä mielekkäitä asioita.     

Suruun liittyy runsaasti erilaisten negatiivisten tunteiden ilmaisua. Syyttely ja vihan ilmaiseminen voivat olla myös selviytymiskeino.  

Vihantunteet voivat kohdistua kuolleeseen ihmiseen, terveydenhuoltoon, jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan.  

Vihantunteet ja syyttely voivat kohdistua myös toisiin ihmisiin, jos heidän koetaan olevan vastuussa kuolemasta.  

Tunteiden purkautuminen voi näkyä esineiden hajottamisena, huutamisena, raivoamisena ja hallitsemattomana itkemisenä.  

Sureva saattaa kokea, että ystävät, perheenjäsenet tai yhteisön jäsenet eivät ymmärrä tai tue häntä. Osa surevista katkaisee välinsä ystäviinsä ja perheenjäseniinsä tämän vuoksi.  

Usein surevat etsivät menetykselle erilaisia merkityksiä. Se voi auttaa heitä ymmärtämään menetystä tai saamaan läheisen kuolemalle jonkin tarkoituksen. 

Osa surevista löytää surukokemuksesta jotain hyvää. Tällaista voi olla esimerkiksi läheisen kärsimysten päättyminen. Joskus esimerkiksi läheisen itsemurha saattaa helpottaa perheen taakkaa, mikäli itsemurhayritykset ovat kuormittaneet perhettä aikaisemmin.  

Jotkut surevat kokevat, että he ovat jo kohdanneet pahimman mahdollisen eikä siksi mitään pahempaa voi enää käydä.  

Merkityksellisyyttä voi antaa myös kiitollisuus niistä hyvistä asioista, joita läheinen koki tai teki. 

Positiiviset muutokset 

Läheisen kuoleman myötä surevan elämään saattaa tulla positiivisia muutoksia. Näitä voivat olla elämänrytmin rauhoittuminen, työnteon väheneminen, omaan itseen keskittyminen ja kuolemanpelon väistyminen.  

Moni kokee vertaisten auttamisen tärkeänä. Sureva voi kokea sen antavan elämälle suuremman tarkoituksen. Tämä voi auttaa myös menetyksen ymmärtämisessä.  

Surevat saattavat pyrkiä elämään onnellista elämää, koska tietävät sen olevan myös kuolleen läheisen toive.  

Läheisen kuoleman jälkeen saatetaan tehdä uusia oivalluksia, jotka tuovat positiivisia ajatuksia ja saavat tulevaisuuden näyttämään myönteiseltä.  

Ympärillä olevaa rakkautta voidaan arvostaa enemmän. Esimerkiksi lapsen kuoleman kokeneet vanhemmat voivat kokea rakastavansa muita lapsiaan yhä enemmän.  

Sureva saa myös iloita ja nauttia elämästä 

Sureva saattaa kokea syyllisyyttä ilontunteista ja elämästä nauttimisesta. Myös surevan sosiaalinen verkosto voi viestittää, ettei tämä saisi olla iloinen tai ilmaista positiivisia tunteita.    

Elämänhalun ja ilon aiheiden löytyminen kuitenkin auttaa selviytymisprosessissa. 

Surevat saattavat suunnitella tulevaisuuttaan luottavaisesti ja omaan selviytymiseensä uskoen. Läheisen kuolema saattaa kasvattaa surevan halua luoda itselleen parempi elämä.  

Usein surevat haluavat tehdä elämänmuutoksen esimerkiksi vaihtamalla asuinpaikkaa tai työpaikkaa. Perheen kasvattaminen, parisuhde tai kouluttautuminen voivat myös olla haaveissa. 

Moni suunnittelee ratkaisuja esimerkiksi siihen, miten muuttuneita talousasioita voi hoitaa. Jo suunnittelu itsessään voi tuoda helpotuksentunnetta. 

Surevat voivat pyrkiä hallitsemaan tilanteita, keskusteluja tai ilmapiiriä huumorin avulla. Moni kokee huumorin auttavan selviytymisessä ja kohentavan vointia. 

Toisaalta huumoria voi käyttää lykkäämään vakavia keskusteluja. Sillä voi myös peittää surua.  

Vaikka huumori voi olla surevalle hyvä selviytymiskeino, on muiden hyvä olla varovaisia sen käytössä, jotta ei loukkaa surevaa. 

Hyväksyminen tarkoittaa, että sureva on oppinut elämään menetyksen kanssa tai hän on hyväksynyt tapahtuneen siinä määrin, että oma elämä voi jatkua. Tällöin hän näkee tulevaisuudessaan jo muutakin kuin surua.  

Vaikka suruprosessi jatkuu, pyrkivät surevat jatkamaan elämässään eteenpäin.   

Hautajaiset ja läheisen kuolemaa seuraava syntymäpäivä ovat usein konkreettisia välietappeja eteenpäin menemiseen.  

Surevat voivat hakea lohtua uskonnosta tai muista hengellisistä asioista. Menetys saattaa johtaa tai vahvistaa uskoa jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan.  

Uskonto saattaa lievittää surun aiheuttamaa kärsimystä ja auttaa tilanteen hyväksymisessä. Uskonnollisista rituaaleista voi saada turvaa. Ne voivat myös auttaa surun säätelyssä.   

Hengelliset tai eksistentiaaliset uskomukset voivat antaa läheisen kuolemalle merkitystä. Moni kokee suruprosessissa hyödylliseksi kirjoittamisen, uskonnollisten tekstien lukemisen, rukoilun tai luonnossa hiljentymisen.  

Uskonto voi tuoda luottamusta johdatukseen ja huolenpitoon. Se voi myös antaa toivoa jälleennäkemisestä. 

Sureva saattaa hakea tukea myös seurakuntien tai muiden uskonnollisten yhteisöjen työntekijöiltä. Keskustelu heidän kanssaan voi olla keino pyrkiä ymmärtämään kuolemaa paremmin.  

Uskonnollinen hämmennys tai kriisi 

Suru voi myös johtaa uskosta luopumiseen. Sureva voi kokea jumalan tai korkeamman voiman hylänneen hänet tai rankaisevan häntä.  

Moni uskoo, että korkeampi voima suojelee ja rukoileminen auttaa. Usein myös ajatellaan, että ihmisen usko tai hyvä käytös palkitaan. Jos nämä odotukset eivät täyty, voi seurata uskonnollinen hämmennys tai kriisi. Tällöin voi olla hyvä keskustella seurakunnan tai muun uskonnollisen yhteisön työntekijän kanssa. 

Anteeksi antaminen jumalalle tai muulle korkeammalle voimalle sekä muille ja itselle on monelle avaintekijä menetyksen jälkeisessä selviytymisessä.   

Sureva voi kritisoida tai syyllistää itseään tapahtuneesta. Surevat saattavat tuntea myös vihaa, turhautumista ja häpeää. Sureva voi ajatella, että hänen olisi pitänyt toimia toisin. Moni toivoo, että olisi pystynyt suojelemaan läheistään tai estämään hänen kuolemansa.  

Osa surevista kokee voimakasta syyllisyyttä asioista, jotka jäivät kuolleen kanssa tekemättä tai hänelle sanomatta. Surevat saattavat katua myös tilanteita, jotka tapahtuivat läheisen ollessa elossa. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi vähiin jäänyt yhteinen aika tai se, ettei ollut paikalla kuoleman hetkellä. 

Jos syyllisyydentunteet ovat voimakkaita tai pitkittyvät, on hyvä keskustella ammattilaisen kanssa. 

Surevan päihteiden käyttö saattaa lisääntyä.  

Päihteiden käytöllä yritetään lievittää tunteita tai välttää niiden kokemista. Päihteitä voidaan käyttää myös siksi, että ne tekevät kuolemasta puhumisen helpommaksi.  

Liiallinen päihteiden käyttö saattaa altistaa suruprosessin pitkittymiselle ja vaikeutumiselle sekä terveysriskeille.  

Jos olet huolissasi päihteiden käytöstäsi, voit arvioida sitä kyselyiden avulla. 

• Alkoholinkäytön riskien kysely (AUDIT), naiset
• Alkoholinkäytön riskien kysely (AUDIT), miehet
• Alkoholinkäytön riskien kysely (AUDIT), 65v+
• Huumeiden käytön kysely