Iešdikšunprográmma
2. Puhejännityksestä keskusteleminen
On tärkeää, että lapsen lähiaikuiset ottavat puhejännityksestä selvää ja kertovat siitä lapselle ikään sopivalla tavalla. Lapsen omia ajatuksia puhepelosta on tärkeä kuulla. Aikuisen tulee kuitenkin ottaa vastuu sekä keskustelusta että apukeinojen keksimisestä.
Kun pelosta keskustellaan avoimesti ja rauhallisesti, vahvistuu lapsen ja aikuisen luottamussuhde. Turvallisuudentunteen lisääntyminen saattaa jo itsessään auttaa. Lapsen itsetunnon tukemiseksi on tärkeää, että lapselle kerrotaan myös tämän vahvuuksista.
Voiko puhejännityksestä puhua lapsen ja muiden kanssa?
Usein vanhempi voi pelätä, että asiasta puhuminen vain pahentaa tilannetta.
Yleensä lapset kuitenkin hyötyvät siitä, että asiasta puhutaan suoraan ja lapsen ikään sopivalla tavalla.
Yhtä tärkeää on, että lapsen elämässä oleville ihmisille kerrotaan puhejännityksestä sekä tavoista, joilla siihen voi suhtautua. Lapsi tarvitsee heidän apuaan rohkaistuakseen puhumaan.
Harjoitus a): Keskustelkaa puhumisen pelosta
Tavoite
Lapselle annetaan ikään sopivalla tavalla tietoa puhepelosta sekä keinoista sen helpottamiseksi. Samalla lapsen ja lähiaikuisten välinen luottamussuhde vahvistuu.
Ohje
Lapselle on hyvä kertoa seuraavat asiat.
- Olet huomannut, että puhuminen jännittää lasta joissakin tilanteissa.
- On paljon muitakin lapsia, jotka jännittävät puhumista. Kaikki ihmiset pelkäävät tai jännittävät jotakin. Voit kertoa esimerkin omasta elämästäsi.
- Sinä ja muut läheiset tiedätte, ettei lapsi ole puhumaton tarkoituksella.
- Puherohkeutta voi harjoitella. Aikuiset auttavat siinä.
- Harjoittelussa ei ole kiire. Sopivat tavat etsitään yhdessä.
Voit käyttää apuna alla olevaa tarinaa tai tekstiä, joka löytyy Miten kertoa lapselle puhejännityksestä? -sivulta.
Voit käyttää harjoituksen tekemisessä apuna alla olevaa tarinaa. Voit vaikka näytellä sen lapselle pehmoleluilla tai käsinukeilla!
Harjoitus b): Anna aiheesta tietoa lapsen läheisille
Tavoite
Ulkoa tuleva paine lapsen puhumattomuuden ratkaisemisesta vähenee. Lapsen turvalliseksi kokema ympäristö laajenee, jolloin puhuminen helpottuu.
Ohje
Lapsen elämän tärkeille ihmisille on hyvä kertoa ainakin seuraavat asiat.
- Lapsi ei ole puhumaton tahallaan. Kyse ei ole huomion hakemisesta tai uhmaamisesta.
- Koska kyseessä on ahdistukseen liittyvä lukittumisreaktio, kaikenlainen painostus ja maanittelu vain pahentaa tilannetta.
- Lapsen kanssa on hyvä keskittyä yhteiseen tekemiseen ja mukavaan tunnelmaan juttelun sijaan.
- Keskusteluissa on hyvä välttää esittämästä lapselle suoria kysymyksiä. Läheinen voi ennemminkin kommentoida tilannetta. Läheinen voi puhua kuin urheiluselostaja eli kuvailla lapselle, mitä hän itse näkee ja mitä tapahtuu.
- Läheiselle kerrotaan, millä keinoilla lapsi pystyy kodin ulkopuolella sillä hetkellä kommunikoimaan. Näitä ovat esimerkiksi eleet.