Iešdikšunprográmma
Mikä pitää puhejännitystä yllä?
Puhejännitys syntyy arjen tilanteissa. Jos lapsi ei pysty vastaamaan esimerkiksi naapurin tai opettajan kysymykseen, hän oppii nopeasti, ettei pysty puhumaan juuri tälle ihmiselle.
Miten negatiivinen kierre syntyy?
Aikuiset, ja usein myös kaverit, huomaavat lapsen ahdistuneisuuden ja haluavat auttaa. Kun lapsi ahdistuu eikä pysty puhumaan, puhuvat ja toimivat muut hänen puolestaan. Näin kaikkien ahdistuneisuus helpottaa.
Samalla kuitenkin vahvistuu lapsen uskomus puhumisen vaarallisuudesta. Mitä useammin tilanteet toistuvat, sitä enemmän lapsen luottamus pärjäämiseensä heikkenee.
Syntyy negatiivinen kierre, joka vahvistaa pelkoa ja välttämiskäyttäytymistä. Se ylläpitää lapsen puhumisen vaikeutta.
Lapsen ahdistus ja puhumisen vaikeus
Muut huomaavat ahdistuksen
Muut puhuvat lapsen puolesta
Kaikkien olo helpottuu
Puhumisen pelkääminen vahvistuu
Tällainen kierre voi toistua yli 20 000 kertaa vuodessa.
Puhumattoman roolin syntyminen
Puhejännitys on usein voimakkaimmillaan uusissa tilanteissa sekä silloin, kun läsnä on paljon ihmisiä. Sen vuoksi puhejännitys tulee herkästi esiin, kun lapsi aloittaa päiväkodin tai koulun.
Puhumista tarvitaan päiväkodissa ja koulussa lukuisia kertoja päivässä. Kun lapsi toistuvasti kokee, ettei pysty puhumaan, hän omaksuu puhumattoman roolin. Puhumisen helpottumiseen voi mennä kuukausia tai vuosia. Puhumattomuudesta ehtii tulla osa omaa identiteettiä, jota on vaikea muuttaa.
Myös aikuiset ja toiset lapset oppivat, että tämä on se lapsi, joka ei puhu. Kaikki oppivat toimimaan siten, ettei lapsen tarvitse puhua.
Puhumattoman roolin murtaminen
Jotta puhumiseen rohkaistumista voidaan tukea, täytyy kaikkien muuttaa odotuksiaan ja toimintatapojaan. Siten lapsen puhumiselle syntyy tilaa.
Lisäksi tarvitaan tietoa puhumiseen vaikuttavista tekijöistä sekä aktiivista työskentelyä. Näin voidaan luoda positiivinen kierre, joka vahvistaa puhumiseen rohkaistumista.
Painostaminen ja lahjominen eivät auta
Lapsen puhumattomuus ja ilmeettömyys tulkitaan herkästi uhmakkuudeksi. Aikuiset voivat yrittää saada lasta puhumaan painostamalla tai lahjomalla, kuten “Saat, jos pyydät” tai “Annan, jos vastaat”.
Lapsi voi kokea painostamisena myös toisten toiveet ja kyselyt, kuten “Kyllä sinä minulle voit puhua” tai “Koskahan puhut minulle?”.
Puhumaan painostaminen, kehottaminen tai lahjominen eivät auta. Lapsi ei valitse puhumattomuutta! Jos lapsen on selvästi vaikea puhua, hän ei pysty päättämään, puhuuko hän vai ei.
Miten vähentää puhumattomuutta ylläpitäviä tekijöitä?
- Hyväksy puhejännitys avoimesti
- Kerro lapselle puhejännityksestä hänen iälleen sopivalla tavalla. Kerro myös, että se tulee helpottamaan
- Juttele lapsen kanssa, kun liikutte kodin ulkopuolella
- Näytä mallia ja rohkaise lasta olemaan yhdessä toisten ihmisten kanssa
- Pyri järjestämään lapselle tilaisuuksia olla kavereiden kanssa myös vapaa-ajalla
- Varmista, ettei lasta painosteta puhumaan silloin, kun se on hänelle selkeästi vaikeaa
- Mieti, miten lapsi voisi osallistua myös silloin, kun hän ei pysty puhumaan
- Kun puhut puhejännityksestä muille aikuisille, älä tee sitä lapsen kuullen
- Jos lapsi ääntää tai lausuu sanoja väärin, älä korjaa
- Älä pyydä lasta puhumaan kovempaa. Toista tarvittaessa lapsen vastaus
- Älä heti vastaa lapsen puolesta, vaan odota ainakin viisi sekuntia
- Jos lapsi ei pysty vastaamaan, toista kysymys ja odota
- Jos se ei auta, muuta kysymystä siten, että lapsi voi vastata kyllä tai ei
- Jos kysymyksen muuttaminen ei auta, tarjoa lapselle mahdollisuus jäädä miettimään asiaa
Vertaistuesta ja asiantuntijoiden avusta voi olla hyötyä, kun pohdit keinoja lisätä lapsen puhumista ja osallistumista.