Skip to main content

Программа самопомощи

Miten ajatteluni vaikuttaa vointiini?

Etenkin vaikeiden tunteiden yhteydessä ajatukset ovat usein liioittelevia ja mustavalkoisia. Ajattelu on automaattista, joten voi olla vaikeaa huomata, milloin juuttuu ajatuksiin.

Mielesi saattaa juuttua menneisyyden ikäviin tapahtumiin tai uskotella, että jotain ikävää tulee tapahtumaan. Saatat ajatella, että tilanne on toivoton. Mielesi saattaa syytellä sinua tai muita. Se voi myös vaatia kohtuuttomia.

Mitä on vatvominen?

Vatvominen on usein automaattista. Esimerkiksi ahdistus tai kiusallinen ajatus saattaa laukaista sen, että jokin ongelma tulee mieleen. Tällöin vatvominen alkaa. Mielessä pyörii syitä, seurauksia ja uhkakuvia.

Ajatukset kiertävät ympyrää. Ongelma kasvaa mielessä. Tunteet muuttuvat yhä negatiivisemmiksi edeten huolesta ahdistukseen ja pelkoon asti.

Vatvomisella pyritään ennakoimaan tulevaa, mutta murehtiminen ei ratkaise ongelmia. Vatvominen syö voimavaroja sekä lisää ahdistusta ja alakuloisuutta. Sen tiedetään jopa aiheuttavan masennusta.

Syyt

Seuraukset

Uhkakuvat

Jälkipelit ja sisäiset oikeudenkäynnit

Vatvominen voi ilmetä sisäisinä oikeudenkäynteinä, kuten ajatuksina "Minä olin oikeassa, ja hänen pitäisi myöntää syyllisyytensä" tai "Teinkö sittenkin väärin?”.

Asiat eivät aina ole yksiselitteisesti oikein tai väärin, ja niihin ei aina ole syyllisiä. Siksi "Miten tästä eteenpäin?" on parempi kysymys.

Voit myös pohtia kysymyksiä: Mitä voin tehdä saadakseni elämäni tasapainoon? Miten asia vaikuttaa arkeeni vai vaikuttaako? Voisinko antaa anteeksi?

Arvottaminen

On hyvä harjoitella ajattelemaan ilman, että arvostelee tai arvottaa asioita.

Voisiko esimerkiksi ristiriitatilanteessa pohtia: "Ajatteleepa hän eri tavalla kuin minä. Mielenkiintoista. Mitkäköhän asiat ovat vaikuttaneet siihen, että hän ajattelee noin?"

Miten erotan hyödyllisen pohdinnan vatvomisesta?

Aina ei ole helppoa arvioida, mikä on vatvomista ja mikä hyödyllistä asioiden käsittelemistä. Tunteiden, tarpeiden ja ristiriitojen kieltämiseen ei ole syytä. Sekin kuormittaa mieltä.

Jos asiaa ajattelee janana, on yhdessä päässä ongelman ja siihen liittyvien tunteiden kieltäminen. Keskellä janaa on ongelman olemassaolon hyväksyminen ja käsittely. Toisessa päässä taas on ongelman ja siihen liittyvien ajatusten liiallinen vatvominen.

Eroon vatvomisesta

Usein vatvominen liittyy mokaan tai ajattelemattomuuteen. Siihen yhdistyy häpeää ja arvottomuutta. Oman ja muiden vajavaisuuden hyväksyminen voi osin vapauttaa vatvonnan kierteestä.

Vatvoja harvoin kyseenalaistaa toimintaansa. Saatat ajatella ratkovasi ongelmaa, mutta tilanne vain pahenee. On tärkeää huomata, milloin olet siirtynyt hyödyllisestä ongelmanratkaisusta vatvomiseen. On myös hyvä oppia erottamaan tunteiden säätely ja tunteissa vellominen toisistaan.

Esimerkki

Liisa on uudessa työpaikassa. Vasta-alkajana hän ei vielä työskentele täydellä teholla. Hän saa jo varhaisessa vaiheessa esihenkilöltään kohtuutonta kritiikkiä työstään.

Liisa ottaa kritiikin vastaan, mutta kokee arvottomuutta ja epäonnistumista. Hän alkaa pohtia, miten voisi tehdä vaikutuksen esihenkilöönsä, jotta uusia konflikteja ei syntyisi.

Vähitellen Liisa alkaa huolestua yhä enemmän. Mieleen nousee erilaisia uhkakuvia, jotka liittyvät nöyryytykseen ja epäonnistumiseen. Liisan ahdistus kasvaa ja tulevaisuus näyttää synkältä.

Taitojen kehittäminen ja vaikutuksen tekeminen eivät ole huonoja asioita, mutta Liisan tapauksessa motivaatio nousee hyväksynnän hakemisesta. Oikeasti Liisan tulisi saada kokea itsensä hyväksytyksi sekä saada apua ja kannustusta uusien haasteidensa edessä.

Todellisuudessa muiden hyväksyntää ei voi varmistaa. Siksi Liisa ei pysty ratkaisemaan ongelmaansa yrittämällään tavalla.

Sen sijaan hän voisi kyseenalaistaa saamansa kritiikin ja antaa itse itselleen kaipaamansa hyväksyntää, vaikka hänen tunteensa ja ajatuksena viestivätkin muuta.

Liisa voisi keskustella asiasta ulkopuolisen kanssa ja saada perspektiiviä tilanteeseen. Hän voisi myös ottaa esihenkilönsä kanssa puheeksi perehdyttämisen tason.  

Tällä tavoin Liisa voisi itse vastata omiin tarpeisiinsa, jotka kohtuuton kritiikki nosti esiin. Näin hän ei olisi yhtä riippuvainen ulkopuolisen mielipiteistä.

Pysäytä vatvominen

Totea itsellesi: "Nyt stop! Vatvominen ei ole hyödyllistä eikä arvojeni mukaista. Se tuottaa enemmän kärsimystä kuin ratkaisuja."