Omahoito-ohjelma
Mitä seksuaalinen kiinnostus lapsiin tarkoittaa?
- Pedofiliasta puhutaan silloin, kun vähintään 16 vuotta täyttäneen henkilön seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin, joilla ei ole vielä ollut murrosikää.
- Hebefiliasta on kyse silloin, kun seksuaaliset halut kohdistuvat juuri murrosiän saavuttaneisiin lapsiin, jotka ovat huomattavasti itseä nuorempia.
- Efebofiliassa seksuaalisen kiinnostuksen kohteena taas ovat murrosikäiset tai juuri murrosiän ohittaneet nuoret, jotka ovat huomattavasti itseä nuorempia.
Lapsista seksuaalisesti kiinnostuneet henkilöt eivät aina toteuta taipumustaan. Kiinnostus voi jäädä mielikuvien ja fantasioiden tasolle.
Pedofiilinen kiinnostus
Pedofiilinen kiinnostus voi olla ensisijaista eli fiksoitunutta pedofiliaa. Tällöin henkilö ensisijaisesti ja pysyvästi tuntee seksuaalista kiinnostusta alle murrosikäisiin. Tästä huolimatta henkilöllä voi olla seksuaalista kanssakäymistä 16 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien henkilöiden kanssa.
Toissijaisesta pedofiilisestä kiinnostuksesta eli regressoituneesta pedofiliasta on kyse silloin, kun henkilön seksuaaliset halut väliaikaisesti, esimerkiksi stressaavassa elämäntilanteessa, suuntautuvat lapseen. Henkilö kuitenkin on ensisijaisesti ja pysyvästi seksuaalisesti kiinnostunut vähintään 16-vuotiaista.
Milloin kyseessä on sairaus?
Jos halu seksuaaliseen toimintaan alle murrosikäisen lapsen kanssa on vallitseva ja pysyvä, voi kyseessä olla lapsikohteinen seksuaalihäiriö, joka määritellään sairaudeksi. Sen virallisia tautiluokituksia ovat ICD-10 ja F65:4.
Edellytys diagnoosin tekemiselle on se, että kiinnostus on kestänyt yli kuusi kuukautta. Kiinnostuksesta on myös joko aiheutunut haittaa henkilölle itselleen tai hän on syyllistynyt rikokseen.
Mistä pedofiilinen kiinnostus johtuu?
Nykytutkimus ei ole löytänyt yksiselitteistä syytä sille, mistä seksuaalisen kiinnostuksen kohdistuminen ensisijaisesti lapsiin johtuu. Siihen vaikuttavat monet eri tekijät.
Tämänhetkisen tiedon mukaan 90 prosenttisesti taustalla ovat erilaiset ympäristötekijät.
Myös häiriön geneettisiä tekijöitä tutkitaan aktiivisesti. Uusimpien tutkimustulosten mukaan taustalta on löydetty joitain neurologisia aivotason poikkeavuuksia. Mitään yksittäistä geneettistä yhteyttä ei kuitenkaan ole löydetty.