Jiõččhåidd-programm

Lapsen läheisille muodostuu jo varhain käsityksiä lapsen kyvyistä ja valmiuksista. Aikuiset pyrkivät usein luontaisesti muovaamaan odotuksiaan ja toimintaansa siten, että ne vastaavat lapsen tarpeita. Se onkin tärkeää lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen kannalta. 

Lapsen ja läheisten käsitykset saattavat kuitenkin ohjata heitä toimimaan myös tavoilla, jotka vähitellen vahvistavat lapsen ahdistusta ja pelkoja.  

1. Huomion suuntaaminen uhkiin 

Ahdistuneena yliarvioidaan sitä, kuinka todennäköistä on, että 

• asiat menevät pieleen 
• jotain pahaa tapahtuu. 

Samalla myös usein aliarvioidaan omaa kykyä selvitä tilanteesta. Tarkkaavaisuus suuntautuu uhan merkkeihin, mikä vahvistaa uskomusta siitä, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan. 

Myös kehon signaalit vahvistavat näitä uskomuksia. Sydän hakkaa, vatsaa kipristää ja olo on epävarma. Erilaiset ajatukset ja tuntemukset kiertävät kehää. 

2. Välttäminen  

Koska ahdistuksen tehtävä on suojella vaaroilta, aiheuttaa se halun välttää ahdistavia tilanteita. Oikeissa vaaratilanteissa tämä välttämisreaktio auttaa selviytymään ja pysymään turvassa. 

Ahdistusta voi kokea myös tilanteissa, jotka eivät ole vaarallisia. Silloin välttämisestä voi koitua enemmän haittaa kuin hyötyä.  

Jos lapsi ei kohtaa vaarattomia, mutta pelottavilta tuntuvia tilanteita, hän ei saa kokemusta siitä, että niistä selviää. Lapsi ei pääse kokemaan, että tilanteessa ei olekaan mitään todella pelottavaa. 

3. Turvakäyttäytyminen  

Lapsi voi omaksua itselleen toimintamalleja, joilla hän pyrkii varmistamaan asioiden sujumisen. Turvakäyttäytymistä on esimerkiksi 

• asioiden varmistelu ja tarkistaminen moneen kertaan 
• puhuminen vain ennalta harjoitelluin lausein 
• turvaesineen kantaminen  
• tilanteeseen meno vain jonkun toisen kanssa 

Turvakäyttäytyminen mahdollistaa tilanteessa olemisen. Se myös saa lapsen tuntemaan olonsa hetkellisesti paremmaksi.  

Lapselle voi kuitenkin muodostua uskomus, että ilman näitä turvatoimia hän ei selviäisi. Silloin toiminta alkaa ylläpitää kokemusta tilanteen uhkaavuudesta.  

4. Muiden suhtautuminen  

Lapset oppivat itsestään ja maailmasta seuraamalla muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan. Lapset ovat erityisen hyviä tarkkailemaan vihjeitä siitä, onko jokin vaarallista tai turvallista.  

Joskus muut tahtomattaan viestivät sanoin tai elein, etteivät luota lapsen selviytyvän. Tämä voi heikentää lapsen omaa luottamusta selviämiseen tai lisätä tilanteen pelottavuutta. 

Tapa, jolla muut ihmiset suhtautuvat lapsen oireiluun, on merkityksellistä. Tämä kannattaa huomioida, kun ahdistuksen noidankehiä lähdetään purkamaan. Vanhempana olet hyvin tärkeässä roolissa lapsesi itseluottamuksen vahvistajana. 

5. Murehtiminen  

Usein ahdistusherkät lapset murehtivat paljon asioita. Murehtiminen voi kohdistua johonkin tilanteeseen. Lapsi voi myös murehtia esimerkiksi läheistensä terveyttä tai maailmantilannetta. 

Lapsen mielikuvat siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen, voivat saada hänet välttelemään tilanteita tai vaikeuttaa niissä toimimista.  

Jälkikäteen lapsi saattaa murehtia asioita, joista hän jäi epävarmaksi tai joissa hän ei mielestään onnistunut. Tämän seurauksena lapsi voi virheellisesti uskoa tilanteiden menneen huonommin kuin ne oikeasti menivät. Se heikentää itseluottamusta entisestään. 

6. Negatiivinen sisäinen puhe 

Sisäisellä puheella tarkoitetaan eräänlaista automaattista ajattelua. Siitä ei välttämättä ole itse tietoinen. Jokainen selittää itselleen asioita mielessään, vaikka sitä ei mieltäisikään puheeksi.  

Lapsi voi jäädä ahdistusta herättävissä tilanteissa kiinni negatiiviseen sisäiseen puheeseen. Hän voi ajatella jatkuvasti esimerkiksi, että ”en selviä” tai ”mokaan taas”. Se voi lamaannuttaa kykyä selvitä tilanteessa.  

Tämä voi johtaa kielteisten kokemusten kierteeseen. Lapsen uskomus siitä, että ahdistus estää tekemästä asioita, vahvistuu.