Jieštipšomohjelm

Tunnesäätely on taito, joka opitaan ja sitä voi myös harjoitella. Kaikilla on sekä toimivaa että toimimatonta tunnesäätelyä. Mitä enemmän elämässä on kuormitusta ja stressiä, sitä vaikeampaa tunteiden sääteleminen on.

Tunnesäätelyn oppiminen

Koska lapsen tunnesäätely on aluksi kehittymätöntä, voivat lapsen tunnetilat ailahdella hetkessä naurusta kiukkuun. Turvallisessa ympäristössä tunnesäätely kehittyy, taidot sisäistyvät ja lapsi kykenee säätelemään tunteitaan ilman ulkoista tukea.

Lapsi oppii tunnesäätelyä esimerkiksi vanhemmiltaan.

Tunnesäätelyn oppimista tukee se, että

• lapselle sallitaan erilaisten tunteiden kokeminen
• lasta opetetaan sanoittamaan tunteitaan
• lapsen kanssa opetellaan rauhoittumaan silloin, kun tunteet kuohuvat

Tunnehaavoittuvuuden kehittyminen

Jos lapsen temperamentti ei sovi yhteen kasvuympäristön olosuhteiden kanssa, voi kehittyä tunnesäätelyongelmia. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos vanhempi ei pysty ymmärtämään tai tukemaan voimakkaasti tuntevaa lastaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että vanhempi ei osaa auttaa lasta tyyntymään.

Tämän seurauksena saattaa kehittyä tunnehaavoittuvuutta.

Tunnehaavoittuvuus tarkoittaa, että yksilön tunteet lähtökohtaisestikin:

A. Syttyvät herkemmin keskimääräistä pienemmästä ärsykkeestä.

B. Ovat keskimääräistä voimakkaampia.

C. Palaavat keskivertoa hitaammin perustasolle, jolloin rauhoittuminen ja toimintakyvyn palautuminen kestää kauan.

Tunnehaavoittuvuutta kokeva henkilö joutuu siis ponnistelemaan tilanteissa keskivertoa enemmän. Tunnesäätelyä ja rakentavia tapoja toimia voi kuitenkin harjoitella.