Jieštipšomohjelm

Epävakaus

Epävakaus eli tunteiden vaihtelu tarkoittaa sitä, että henkilö kokee huomattavia ja voimakkaita muutoksia mielialassaan. Mieliala voi muuttua tiheästi esimerkiksi alakuloiseksi, masentuneeksi, ärtyneeksi, ahdistuneeksi, epätoivoiseksi tai vihaiseksi. Muutokset eivät välttämättä ole äkillisiä.

Vaikka epävakaudessa esiintyy paljon vihaisuutta, esiintyy monilla myös omien tunteiden liiallista kontrollointia. Tunteiden säätely voi vaihdella liiallisen ja liian vähäisen kontrolloinnin välillä.

Epävakauteen voi liittyä vaikeita kokemuksia

Epävakaudesta kärsivillä on usein tyhjyyden, päämäärättömyyden, masennuksen, arvottomuuden, haavoittuneisuuden ja häpeän kokemuksia. 

Monet heistä ovat kokeneet elämässään vaikeita asioita, kuten kaltoinkohtelua ja erityisesti tunteiden laiminlyöntiä.

Epävakaus on selviytymisstrategia

Monet epävakauteen liittyvät oireet ovat itse asiassa selviytymisstrategioita. Ne voivat vaikuttaa äkkivääriltä tai epäloogisilta. Kuitenkin ne toimivinta, mitä ihminen on toistaiseksi oppinut selviytyäkseen olojensa kanssa.

Itsensä vahingoittaminen on yleistä

Epävakauteen liittyy paljon muitakin oireita, ja itsemurhariski on kohonnut. Etenkin kriisien yhteydessä esiintyy usein itseä vahingoittavaa käyttäytymistä. Siksi kriisitaitojen oppiminen on toipumisessa tärkeää.

Diagnoosi F60.3: epävakaa persoonallisuushäiriö

Epävakaalla persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista omien kokemus- ja toimintatapojen epävakautta. Se ei rajoitu vain esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen tai tiettyyn ihmissuhteeseen. 

Epävakaat piirteet aiheuttavat pitkäkestoisia vaikeuksia elämän eri osa-alueilla sekä toimintakyvyn huonontumista. 

Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnosoimiseksi tarvitaan mahdollisimman laajaa tietoa henkilön pitkäkestoisista kokemus- ja käyttäytymistavoista sekä ajankohtaisista oireista. Diagnoosi tehdään erikoissairaanhoidossa tai kokeneen ammattilaisen huolellisen arvion perusteella.

Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito ja ennuste

Epävakautta hoidetaan pääosin avohoidossa. Jos sairaalahoito on kriisitilanteissa välttämätöntä, pyritään se järjestämään päiväosastolla.

Ennuste on varsin hyvä. Yli puolet henkilöistä, joille on tehty epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi, on viiden vuoden päästä toipunut siten, että häiriön kriteerit eivät enää täyty.

Oireet lievittyvät usein nopeammin kuin mitä toimintakyky paranee.