Jieštipšomohjelm

Vanhemman oma maailmankuva voi olla värittynyt kielteiseen sävyyn. Hänellä voi olla tapana reagoida asioihin vähättelevästi tai torjuvasti. Hän voi puhua herkästi kielteisesti. Tällöin vanhempi saattaa huomaamattaan siirtää negatiivisia ajatusmalleja myös lapselle.

Vanhempi saattaa pyrkiä välttelemään pettymyksiä ja epäonnistumisia ottamalla vähättelevän asenteen. Taustalla voi olla ajatus, että kun asettaa tavoitteet ja toiveet matalalle, ei pety.

Vanhempi saattaa ajatella näin valmistelevansa lasta kestämään pettymyksiä. Näin hän kuitenkin ohittaa mahdollisuuden valaa lapseen itseluottamusta ja sinnikkyyttä.

Lapsen kärsiessä masennusoireista vanhempi saattaa myös tahattomasti kadottaa kannustavan otteen ja toiveikkuutensa lapsen pärjäämiseen.

Kielteisyydestä voi syntyä lapsen ja vanhemman välille itseään voimistava kehä tai koko perheen vuorovaikutustyyli.

Jos lapsi on vetämätön ja passiivinen tai suhtautuu kielteisesti asioihin, joiden vaikeutta vanhemman on vaikeaa ymmärtää, voi kärsivällisyys olla koetuksella.

On tavallista, että vanhempi kokee lapsen vetämättömyyden tahallisena vastustamisena. Tämä saa vanhemman herkästi turhautumaan ja ärtymään.

Tämä voi johtaa kielteiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Tällöin vanhempi päätyy sanelemaan kohtuuttomia vaatimuksia tai seuraamuksia lapselle. Tämä voi saada lapsen vastustamaan vanhempaa. Usein konflikti syvenee sen ratkeamisen sijaan.

Toistuvat konfliktitilanteet myös vahvistavat lapsen negatiivista käsitystä itsestään. Ajatukset ”minusta ei ole mihinkään”, ”saan aina huonoa palautetta”, ”tähänkään en pysty” voimistuvat.

Alakuloisen lapsen ajatuksista ja mielipiteistä voi olla vaikeaa saada selvää. Lapsi vetäytyy vuorovaikutuksesta, on passiivinen ja aloitekyky on heikentynyt.

Hyvää tarkoittava vanhempi saattaa huomaamattaan pyrkiä tekemään asioita lapsen puolesta, jotta lapsen olo helpottaisi ja arki sujuisi.

Tällöin vanhempi saattaa tehdä virheellisiä olettamuksia tai päättää asioita lapsen puolesta. Samalla vanhempi tulee sivuuttaneeksi lapsen kokemuksen, tunteet ja ajatukset.

Lapselle voi jäädä olo, ettei hänen kokemuksensa ole tärkeä tai ettei vanhempi ymmärrä häntä. Tämä saa vetäytymään lisää vuorovaikutuksesta ja vähentää omien kokemusten jakamista.

Vanhemman toimiessa lapsen puolesta, lapsen passiivisuus lisääntyy entisestään. Lapsen kokemus itsestään saamattomana voi vahvistua. Lapsi ei saa onnistumisen kokemuksia siitä, että hän pystyi toimimaan.