Iešdikšunprográmma
Mistä sosiaalinen jännittäminen johtuu?
Ei tiedetä tarkkaan, miksi vuorovaikutustilanteet ovat joillekin niin pelottavia, että niistä muodostuu ajan myötä ahdistuneisuushäiriö. Yleisesti arvellaan, että häiriön synty on monen tekijän summa.
Siihen ajatellaan vaikuttavan ainakin perinnöllinen alttius, vanhemmilta opitut mallit sekä aiemmat kokemukset.
Perinnöllinen alttius
Alttiuden varovaisuuteen ja taipumuksen sosiaalisiin pelkoihin ajatellaan olevan osittain perinnöllistä.
Tätä tukevat havainnot siitä, että sosiaalisten tilanteiden pelkoa esiintyy muita useammin henkilöillä, joiden lähisukulaisilla on samanlaisia pelkoja.
Vanhemmilta opitut mallit
Yksi pelkojen syntyyn vaikuttava tekijä on oppiminen.
Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa sosiaalisia tilanteita varotaan, voi hän itsekin alkaa kokemaan tällaiset tilanteet uhkaaviksi. Myös ankaran ja nolaavan kasvuympäristön on havaittu altistavan sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiselle.
Aiemmat kokemukset sosiaalisista tilanteista
Monet sosiaaliset jännittäjät muistavat lapsuudestaan tilanteita, joissa ovat joutuneet muiden negatiivisen arvioinnin kohteeksi. Näissä tilanteissa on koettu kiusaantumista, nolostumista tai häpeää.
Tällaiset kokemukset voivat ajan myötä muodostua uskomuksiksi, jotka muovaavat sitä, miten uusia tilanteita hahmottaa. Vanhat pelot voivat aktivoitua tilanteissa, jossa on mahdollisuus joutua muiden arvioinnin kohteeksi.
Kiusaamisen kohteeksi joutumisen on havaittu olevan voimakkaasti yhteydessä sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiseen.
Jännityksen kehittyminen
Monet sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät kertovat, että heillä on ollut pelkoja lapsesta saakka. Varsinainen sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy useimmiten nuoruudessa, 11–16 vuoden iässä. Se voi alkaa myöhemmälläkin iällä.
Sosiaalinen jännittäminen saattaa joskus iän myötä ensin helpottaa, mutta palata myöhemmin uudelleen. Hankalien tai kuormittavien elämäntilanteiden myötä aiemmin hallinnassa olevat pelot voivat palata tai voimistua.