Skip to main content

Iešdikšunprográmma

3. Rituaalien erottaminen varovaisuudesta

Joskus pakko-oireisiin liittyvät rituaalit ja normaali varovaisuus on vaikea erottaa toisistaan. Seuraavat neljä kysymystä voi auttaa sinua vetämään näiden kahden välille selkeät rajat.

Rituaaleista eroon pyrkiminen ei tarkoita, että sinun pitäisi ryhtyä ottamaan turhia riskejä.

Pysähdy nyt rauhassa miettimään, miten omassa toiminnassasi erotat liiallisen rituaalinomaisen varmistelun ja normaalin varovaisuuden.

1. Miten yleensä toimitaan tällaisessa tilanteessa?

Monet tarkistavat hellan kerran ruoanlaiton jälkeen. Lisäksi kotoa lähtiessään ihmiset saattavat silmäillä ripeästi läpi, ettei mikään laite ole jäänyt päälle. Tämä on normaalia varovaisuutta.

Jos samat nappulat tarkistetaan useasti tai tarkastukseen käytetään runsaasti aikaa, alkaa kyse olla pakko-oireesta. Samoin kotoa poistumisen välttäminen on pakko-oire, ei normaalia varovaisuutta.

2. Millä todennäköisyydellä pelkäämäsi asia tapahtuu?

Todennäköisyys tulipalon syttymiselle on ylipäätään melko pieni. Sen jälkeen, kun olet tarkistanut hellanlevyn kerran, on todennäköisyys hellan sytyttämään tulipaloon minimoitu jo niin pieneksi kuin se on omalla toiminnalla mahdollista.

Seuraavat tarkistukset eivät oikeastaan enää vähennä pelätyn tapahtuman todennäköisyyttä, ja kyse on näin ollen pakko-oireesta.

3. Mikä on looginen tapa toimia tällaisessa tilanteessa?

Esimerkiksi käsien pesuun kuuluu tietyt loogiset vaiheet.

Usein ihmiset kastelevat ensin kädet vedellä, sen jälkeen annostelevat saippuan ja pesevät kädet kauttaaltaan. Jokainen näistä vaiheista on loogisesti perusteltavissa, sillä ne parantavat pesutulosta.

Joskus pesuun liittyvät rituaalit ovat paljon tätä monimutkaisempia ja sisältävät vaiheita, jotka eivät ainakaan siinä mittakaavassa ole loogisesti perusteltavia. Silloin kyse on pakko-oireesta.

4. Liittyykö toimintaasi taikauskoista ajattelua?

Monesti pakko-oireisiin liittyy ajatuksia siitä, että onnettomuudet voidaan estää toimimalla tietyllä tavalla.

Nämä ajatukset eivät ole enää täysin loogisia, vaan saavat taikauskoisia piirteitä. Saatetaan esimerkiksi ajatella, että omat ajatukset voivat vaikuttaa onnettomuuden todennäköisyyteen:

 ”Jos toistan mielessäni tiettyä mantraa, ei mitään pahaa tapahdu”.

Myös tietyillä luvuilla on erityistä merkitystä tapahtuman lopputuloksen kannalta:

”Hella on tarkistettava seitsemän kertaa”.

Näissä tilanteissa on kyse taikauskoisesta ajattelusta, mikä todennäköisesti liittyy pakko-oireeseen.