Iešdikšunprográmma

Ulkoisia motivaattoreita tarvitaan usein hoidon alussa sairaudentunnon herättelemiseen ja toipumisen käynnistämiseen.  

Sisäiset motivaattorit ovat asioita, jotka saavat sairastuneen itsensä haluamaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan muutosta. Niiden ansiosta tapahtuu lopullinen toipuminen. Ne myös auttavat pysymään terveenä jatkossakin. 

Ulkoiset motivaattorit 

Ulkoiset motivaattorit ovat ulkoapäin asetettuja rajoituksia, pakkoja tai täkyjä sairastuneelle. Niitä tarvitaan usein sairauden ja hoidon alkuvaiheissa, jolloin sairastuneella ei ole sairaudentuntoa tai omaa halua toipua.  

Rajoitukset ja tauot 

• Yksityisyyden rajoittaminen: Ruokailuiden, liikuntakiellon ja vessakiellon valvominen tai huoneen oven auki pitäminen tai oven poistaminen, jotta itsensä vahingoittaminen tai pakkoliikunta voidaan estää. 
• Elämän tauottaminen: Liikuntaharrastuksen laittaminen tauolle, sairausloma tai lomamatkan lykkääminen. 

Rajoitusten tarkoituksena on ravitsemuksen korjaaminen. 

Palkinnot

Lisäksi voidaan luvata palkintoja jonkin tavoitteen saavuttamisesta.  

Tällaisia ovat 

• lisävapaudet, kuten lupa liikkua enemmän, tai kotiutuminen osastolta 
• jokin hartaasti toivottu asia, kuten lomamatka, koulun retki tai jonkin mieluisan tavaran hankkiminen 

Mistä kannattaa palkita? 

Lisävapaudet kytketään hoidossa usein johonkin painoon. Se kuitenkin korostaa painon merkitystä sairastuneen silmissä. Sairastunut saattaa ”syödä itsensä pois osastolta”, jotta pääsisi kotiin pois valvonnan piiristä. Tällöin mitään todellista toipumista ei ole tapahtunut.  

Palkinnot olisi painon sijaan hyvä kytkeä kykyyn toimia tai suoriutua jostakin asiasta. Tällainen voi olla esimerkiksi syöminen vähällä tuella tai ilman huijaamisyrityksiä. 

Sisäiset motivaattorit 

Sisäiset motivaattorit ovat asioita, jotka korostavat henkilölle itselleen tärkeitä asioita.

Toipumiseen voi motivoida halu olla hyvä jossakin, esimerkiksi harrastuksessa. Motivaatiota voi saada myös intohimon kohteesta, kuten ympäristön suojelusta tai halusta auttaa toisia.

Toipumista voi siivittää pelko pysyvästä terveyden menettämisestä ja fyysisistä komplikaatioista. Siksi oikeassa vaiheessa ja riittävän usein annettu tieto sairauden vaikutuksista on tärkeää.  

Sisäisenä motivaattorina toimivat seuraavat kysymykset

• Mitä haluan olla ilman syömishäiriötä? 
• Mistä haluan, että minut muistetaan? 
• Onko minulla jotain annettavaa muille?  

Elämä ilman sairautta

Usein mielessä on ajatus itsenäisyydestä ja vapaus syömishäiriön säännöistä. 

Sairastunut saattaa miettiä elämäänsä ja todeta haluavansa esimerkiksi 

• elää kuten tavallinen teini 
• opiskella ja hankkia työpaikan 
• perustaa jossain vaiheessa perheen 
• pystyä toimimaan ja olemaan läsnä kumppanina tai vanhempana 

Tarvitaanko toipumiseen pohjakosketusta? 

Pohjakosketuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa sairastunut käy henkisesti tai fyysisesti niin pohjalla, että hän kokee syömishäiriön aiheuttamien haittojen ylittävän siitä saatavat hyödyt. 

On yksilöllistä, missä vaiheessa tällainen kokemus syntyy. Tietynlainen pohjakosketus tarvitaan, mutta sen laatu vaihtelee. Jollekin se voi olla makaaminen osastolla nenämahaletkussa. Toiselle se voi olla havahtuminen siihen, että ei halua viettää koko nuoruuttaan sairastaen ja jättää tavallista elämää elämättä.