Iešdikšunprográmma

Unettomuus   

Unettomuutta ilmenee tyypillisesti koululaisilla. Unettomuudesta kärsivän lapsen on vaikea saada iltarutiinien jälkeen unen päästä kiinni. Hänen unensa voi olla katkonaista, ja yöllä herätessään hänen voi olla vaikea nukahtaa uudelleen. Lapsesta voi myös tuntua siltä, että uni ei virkistä.  

Jos uni jää vähäiseksi, voi lapsi olla aamuisin ja päivisin väsynyt. Lisäksi hänellä voi olla mielialaoireita tai keskittymisvaikeuksia. Unettomuuteen liittyy usein huolia tai pelkoja.  

Alle puolivuotiaan lapsen unirytmi on vielä vakiintumaton. Myös siinä iässä nukahtamiseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä.  

Tyypillinen nukahtamisaika

Yleensä nukahtaminen lapsilla kestää 10–20 minuuttia. Vauvojen kohdalla aika voi olla pidempi. 

Nukahtaminen kestää kolmen kuukauden iässä yleensä alle 40 minuuttia ja puolen vuoden iän jälkeen alle 25 minuuttia.  

Nukahtaminen kestää tavallista pidempään, jos se 

• kolmen kuukauden iässä kestää yli tunnin 
• puolen vuoden iän jälkeen kestää yli 30 minuuttia 

Miten toimia? 

Jos nukahtaminen kestää toistuvasti yli 30 minuuttia, on tärkeä pohtia, mistä se johtuu. Aina lapsen nukahtamisvaikeuksille ei löydy vain yhtä syytä.  

Unettomuutta voidaan hoitaa unitottumuksia ja iltarutiineja muokkaamalla. Iltarutiini luo iltaan ennustettavuutta. Se lisää turvallisuudentunnetta ja siten lievittää unettomuutta. 

On tärkeää tunnistaa se hetki, kun lasta alkaa väsyttää, ja ohjailla häntä silloin unille.

Lapsi voi yhdessä vanhemman kanssa opetella rauhoittumiskeinoja, jotka helpottavat nukahtamista. Älylaitteiden käytön vaihtaminen lukuhetkeen voi auttaa.  

Tässä omahoito-ohjelmassa käydään läpi monenlaisia keinoja lievittää lasten nukahtamisvaikeuksia. Niitä ovat esimerkiksi  

• unta haittaavien tekijöiden tunnistaminen 
• sopivan päivärytmin muodostaminen 
• säännöllisen unirytmin tukeminen 
• unentarpeen arvioiminen 
• iltarutiinien rakentaminen  

Huolihetki 

Apua voi olla myös huolihetkestä vanhemman kanssa. Siinä lasta askarruttavia asioita käsitellään iltaisin ennen nukkumaanmenoa tietty rajattu aika, kuten 15 minuuttia. Lopuksi huolet voidaan sulkea vihkoon tai rasiaan odottamaan seuraavaa päivää.  

Sopiva ajankohta huolihetkelle on esimerkiksi päivällisen jälkeen ennen iltarutiineja. Kun lapsi on voinut työstää ajatuksia, tapahtumia ja murheita jo ennen nukkumaanmenoa, eivät ne paina mieltä sitten, kun valot on sammutettu.   

Yöheräily

Yöheräily on yleistä pienillä lapsilla. Lapset oppivat nukkumaan läpi yön vasta toisella tai kolmannella ikävuodella. Tämänkin jälkeen uni häiriintyy herkästi, jos lapsi on sairaana, univelassa tai kuormittunut. Myös perheessä tai arkiympäristössä tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa uneen.

Yöheräilyjen määrä

Alle 1-vuotiaat lapset eivät tyypillisesti nuku läpi yön heräämättä. Tavallisesti yöheräilyjä on alle 1-vuotiailla lapsilla alle kolme kertaa yössä.  

Yöheräilyjä on tavallista enemmän, jos niitä on

• alle 1-vuotiaalla yli kolme kertaa yössä
• yli 1,5-vuotiaalla kaksi kertaa yössä tai enemmän

On tavallista, jos yövalvomista on kolmen kuukauden ikään saakka tunnin verran. Puolesta vuodesta yhden vuoden ikään asti sitä on yleensä enää korkeintaan 20–30 minuuttia. 1,5-vuotiaasta eteenpäin yövalvomista on yleensä korkeintaan 10 minuuttia.

Yövalvomista on tavallista enemmän, jos sitä on:

• yli tunti kolmen kuukauden iässä
• yli puoli tuntia alle 1,5 vuoden iässä
• yli 15 minuuttia kahden vuoden iässä

Mistä yöheräily johtuu?

Jos lapsella on yöheräilyjä toistuvasti enemmän kuin hänen iässään on tavallista, on tärkeää selvittää sen syyt.

Toistuvat yöheräilyt voivat johtua

• ulkoisista häiriötekijöistä, sillä lapset havahtuvat hereille aikuisia helpommin. Esimerkiksi nälkä, vilu ja sairauksien oireet herättävät lapsia helposti.
• ympäristön häiriötekijöistä, kuten melusta tai liiallisesta valaistuksesta.
• unihäiriöistä, kuten vuorokausirytmin häiriöistä tai unen aikaisista hengityshäiriöistä.