Программа самопомощи

Kouluakäymättömyyteen liittyy usein sekä lapsella että vanhemmalla riittämättömyyden, syyllisyyden, häpeän tai ahdistuksen tunteita.

Paineet oppivelvollisuuden suorittamisesta, oppimisesta ja yhteiskunnan osana olemisesta kuluttavat voimavaroja. Tasapainottelu niin yhteiskunnan kuin perheenkin lapselle asettamien vaatimusten ja odotusten välillä on vaikeaa.

Tuki on usein tarpeen

Jos kouluakäymättömyys on jatkunut pitkään, vaatii tilanteen korjaaminen yleensä monenlaista tukea. Tuki voi olla esimerkiksi perheen ja koulun välistä yhteistyötä, yksilöllistä neuvontaa ja ohjausta sekä koulutus- ja tukipalveluita.

Puutu ajoissa

Kun poissaolot ovat alkaneet huolestuttaa, kannattaa olla ripeästi yhteydessä kouluun.

Yhdessä koulun kanssa voidaan kartoittaa tilannetta ja tehdä suunnitelma toimintatavoista ja tuesta. Tällöin pohditaan, mikä lasta estää tulemasta kouluun, mikä häntä kuormittaa ja mitä voisi tehdä toisin. Lapsen näkökulma on tärkeä kuulla.

Jos tilanne pitkittyy

Jos tilanne on jatkunut pitkään, voi näkökulman vaihtamisesta voi olla apua. Sen sijaan, että lapsi yritettäisiin saada kouluun, voidaan pohtia, miten hän pystyisi opiskelemaan, vaikka ei käy koulussa. Näin stressi kouluun menemisestä pienenee.

Opiskelu kotona

Kotona opiskelu kannattaa suunnitella tarkoin lapsen sen hetkiset kyvyt ja perheen voimavarat huomioiden. Usein joudutaan aloittamaan pienestä.

Kotona opiskelua voi tukea ja motivoida pienten palkkioiden avulla sekä sanoittamalla onnistumisia lapselle. Kannattaa kokeilla muutaman viikon ajan, toimivatko palkkiot omalle lapselle. Muutosprosessi on usein hidas.

Aina ei kotona opiskelu ole hyvä tapa edetä tilanteessa. On hyvä pohtia yhdessä koulun kanssa miten lapsi saisi parasta mahdollista tukea.