F21 Skitsotyyppinen häiriö

Skitsotyyppinen häiriö eli psykoosipiirteinen persoonallisuus luokitellaan psykoottisten häiriöiden yhteyteen skitsofrenian ja harhaluuloisuushäiriön kanssa. Sille ovat ominaista eriskummallinen käytös sekä ajattelun ja tunteiden poikkeavuudet, jotka muistuttavat skitsofrenian oireita. 

Skitsotyyppinen häiriö kuitenkin mielletään ensisijaisesti persoonallisuushäiriöksi. Toisin sanoen sen oireiden ajatellaan liittyvän henkilön vakiintuneisiin tapoihin havainnoida maailmaa sekä ajatella ja käyttäytyä.  

Kriteerit 

Skitsotyyppisen häiriön diagnoosiin vaaditaan, että seuraavista oireista vähintään neljää on esiintynyt vähintään kahden vuoden ajan joko jatkuvasti tai toistuvasti. 

• Tunteiden asiaankuulumattomuus tai rajoittuneisuus, jonka vuoksi henkilö voi antaa kylmän tai välinpitämättömän vaikutuksen 
• Outo, omituinen tai erikoinen käytös tai olemus 
• Huonot suhteet muihin ihmisiin ja taipumus sosiaaliseen vetäytymiseen 
• Maaginen ajattelu tai oudot uskomukset, jotka eivät ole alakulttuurin normien mukaisia ja jotka vaikuttavat käyttäytymiseen 
• Epäluuloisuus tai paranoidiset ajatukset 
• Pakonomaiset mieltä hallitsevat ajatuskulut, jotka voivat sisällöltään liittyä kehon pelottavaan muuttumiseen, seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen  
• Epätavalliset havaintokokemukset, kuten kehollisiin tuntemuksiin tai muihin aisteihin liittyvät harha-aistimukset. Näihin voi kuulua myös tunnetta itsen tai ympäristön epätodellisuudesta. 
• Epämääräinen, kehämäinen, vertauskuvallinen, liian yksityiskohtainen tai stereotyyppinen ajattelu, joka tulee esiin esimerkiksi outoina puheina. Tähän ei kuitenkaan liity merkittävää hajanaisuutta. 
• Ohimenevät jaksot, joihin liittyy voimakkaita aistiharhoja ja harhaluulon kaltaisia ajatuksia  

Skitsotyyppisen häiriön diagnoosin edellytyksiin kuuluu myös se, että skitsofrenian kriteerit eivät ole milloinkaan täyttyneet. 

Persoonallisuutta koskevien diagnoosien kohdalla on myös oleellista, että jäykät käyttäytymis- ja ajattelutavat aiheuttavat usein merkittävää haittaa sekä itselle että ympäristölle. Aina ei ole selkeää, missä menee raja persoonallisuushäiriön sekä sellaisten persoonallisuuden piirteiden välillä, jotka ovat normaaleja, mutta erottuvia. 

Sairauden kulku ja ennuste 

Skitsotyyppisellä häiriöllä ei ole selvää alkua. Muiden persoonallisuushäiriöiden tavoin siihen liittyvät käyttäytymis- ja ajattelumallit ovat todettavissa jo lapsuudessa. 

Persoonallisuushäiriöt onkin syytä erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuuden muutoksissa henkilön käyttäytyminen muuttuu merkittävästi jonkin aikuisiällä tapahtuneen muutoksen, kuten sairastumisen tai aivovaurion, seurauksena.  

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja jatkuvia. 

Persoonallisuushäiriöille tyypillistä käyttäytymistä voi ilmetä myös muiden häiriöiden yhteydessä, mutta tällöin oireet rajoittuvat sairausjaksoon. 

Persoonallisuushäiriöt voivat myös ilmetä yhdessä muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa. Tavallisimpia ovat masennus ja ahdistuneisuushäiriöt. Lisäksi persoonallisuushäiriössä usein esiintyy piirteitä useammasta kuin yhdestä persoonallisuushäiriöstä.  

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan niistä kärsii 5–15 % aikuisista. 

Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen sekä erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.  

Skitsotyyppistä häiriötä todetaan keskimääräistä enemmän skitsofreniaa sairastavien sukulaisilla. Sillä ajatellaan olevan samaa geenitaustaa kuin skitsofrenialla. Toisinaan skitsotyyppinen häiriö kehittyy myöhemmin skitsofreniaksi.  

Omahoito ja hoito 

Persoonallisuushäiriöt ovat itsepintaisia käyttäytymismalleja, jotka pysyvät suhteellisen vakaina läpi elämän. Usein niihin liittyvät oireet ja joustamattomuus lievenevät iän myötä. 

Persoonallisuushäiriöitä on myös eri asteisia. Lieväasteisista persoonallisuushäiriöistä kärsivät eivät tavallisesti hakeudu hoitoon, vaikka heillä saattaa esiintyä mielenterveyden vaikeuksia kuormittavien elämäntapahtumien ja merkittävien muutosten yhteydessä.  

Keskivaikeista ja sitä vakavammista persoonallisuushäiriöistä kärsiviä hoidetaan psykiatriassa. Erityisesti vakavista persoonallisuushäiriöistä kärsivät voivat tulla hoidon piiriin toistuvasti. Hoito toteutuu pääosin avohoidossa. Lyhyt sairaalahoito voi olla mielekäs, jos oireet ovat ajankohtaisesti vakavia.  

Tavallisesti hoidossa keskitytään mieliala- ja ahdistuneisuusoireiden hoitoon. Myös lievät tai lyhytkestoiset psykoottiset oireet ovat mahdollisia. 

Persoonallisuushäiriöiden hoitoon on olemassa erilaisia hoitomalleja. Personallisuushäiriöstä kärsivä voi hyötyä pitkäkestoisesta psykoterapiasta. Psykoterapian eri muodot voivat olla tehokkaita. 

Akuuttien mielialaan, ahdistuneisuuteen tai psykoottisuuteen liittyvien oireiden kohdalla myös lääkityksestä voi olla hyötyä.