Jiõččhåidd-programm

Puhumattomuuden syitä 

• Lapsi on arka, eikä siksi uskalla vastata. 
• Lapsella on puhevaikeuksia. 
• Lapsen on vaikea ääntää kirjaimia oikein. 
• Lapsen on vaikea ymmärtää toisen puhetta. 
• Lapsi ei osaa päiväkodissa tai koulussa käytettävää kieltä. 
• Lapsen on vaikea ymmärtää vuorovaikutustilanteita. 
• Lapsen on vaikea seurata keskustelua, johon osallistuu useita ihmisiä. 
• Lapsi kuormittuu aistiärsykkeistä, kuten melusta, valoista tai liikkeestä. 

Jotkut lapset tarvitsevat toisia enemmän aikaa siihen, että uskaltautuvat puhumaan vieraille ihmisille tai uusissa tilanteissa. 

Milloin kyseessä on puhejännitys?

Joskus näihin haasteisiin liittyy puheen tuottamiseen liittyvää ahdistusta eli puhejännitystä. Kun puhejännitys jatkuu pitkään ja sitä esiintyy aina tietyissä tilanteissa, voi kyse olla valikoivasta puhumattomuudesta. 

Mistä puhejännitys johtuu?

Puhetaitoihin, ymmärtämiseen tai vuorovaikutuksessa olemiseen liittyvät vaikeudet voivat lisätä puhejännitystä. Myös voimakas herkkyys erilaisille aistimuksille ja hermoston kypsymisen hitaus voivat vaikuttaa. Myös elämänkokemuksilla ja mallioppimisella on vaikutusta.  

Perinnölliset tekijät 

Ahdistukselle ja puhejännitykselle altistavat ominaisuudet voivat olla synnynnäisiä. Usein puhumista jännittävällä lapsella on vähäpuheisia tai ahdistusherkkiä sukulaisia. 

Periytyviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi 

• se, kuinka nopeasti tunteet ja keholliset reaktiot syttyvät 
•  yleinen tunneherkkyys 

Tällainen herkkyys on myös voimavara. 

Kehitykselliset vaikeudet 

Puhejännitys alkaa usein tilanteissa, joissa lapsi ylikuormittuu. Tällöin hän ei pysty käyttämään osaamistaan, kuten puhetaitoaan. 

Monet kehitykselliset vaikeudet voivat altistaa lasta ylikuormittumiselle. Tällaisia ovat esimerkiksi 

• aisti- ja tunnesäätelyn vaikeudet 
• puhumiseen ja ymmärtämiseen liittyvät vaikeudet 
• vuorovaikutustaitoihin liittyvät vaikeudet 
• hermoston hidas kypsyminen. 

Mallioppiminen 

Lapset seuraavat luonnostaan läheistensä reaktioita eri tilanteissa. 

Läheisen rauhoittava hymy ja katse auttaa lasta rauhoittumaan. Läheisen pelokas tai huolestunut ilme ja olemus taas viestivät, että tilanne on vaarallinen ja huoleen on syytä. 

Tällaisen mallioppimisen avulla lapsi oppii rauhoittamaan itseään sekä välttämään vaarallisia tilanteita.   

Lapsen tulkinnat tilanteesta vaikuttavat mallioppimiseen 

Uusia tilanteita pelkäävä lapsi nappaa herkästi ympäristöstään hienovaraisiakin merkkejä siitä, että tilanne voi olla pelottava. 

Hän voi tulkita neutraalitkin ilmeet ja eleet pelokkaina tai vihaisina. Näin lapsen maailmankuva voi muotoutua uhkia korostavaksi. 

Ahdistus voi estää oppimisen 

Puhumistilanteisiin voi liittyä niin voimakasta ahdistusta, ettei lapsi pysty turvautumaan mallioppimiseen.  

Lapsi ei ehkä pysty katsomaan edes läheistä ihmistä silmiin. Hän ei pysty seuraamaan, kuinka toinen toimii. Lapsi jähmettyy paikalleen odottamaan, että tilanne menee ohi. Silloin on vaikea oppia mitään uutta. 

Elämänkokemukset 

Elämänkokemukset voivat vaikuttaa ahdistusherkkään ihmiseen eri tavalla kuin muihin. 

Puhejännityksen voi laukaista jokin lapsen arkeen liittyvä jännittävä tai pelottava tapahtuma, esimerkiksi 

• vieraan ihmisen esittämät kysymykset 
• uuteen päiväkotiin tai kouluun meneminen 
• ryhmän vaihtaminen 
• kaverin menettäminen  
• muutto toiselle paikkakunnalle 
• muutto eri kieli- tai murreympäristöön 

Voiko puhumattomuus johtua traumasta? 

Myös hyvin pelottavat tapahtumat saattavat aiheuttaa puhumattomuutta tai laukaista puhejännityksen. Useimmiten valikoivan puhumattomuuden kuitenkin laukaisevat sellaiset tapahtumat, jotka eivät muista ihmisistä ole kovin pelottavia.  

Jos lapsi on traumatisoitunut, on hän yleensä puhumaton kaikissa ympäristöissä tai puhuminen saattaa vaihdella tunnetilan ja keskusteltavan aiheen mukaan. Lapsella on yleensä myös muita traumaoireita.