Iešdikšunprográmma

Yksilölliset ominaisuudet

Lapset ovat yksilöitä sekä kooltaan että persooniltaan.

Koko ja aktiivisuus

Osa lapsista kasvaa nopeammin ja isokokoisemmiksi kuin toiset. Ei ole yhtä tiettyä ruokamäärää, joka soveltuisi kaikille lapsille. Ruokamäärään vaikuttavat esimerkiksi lapsen aktiivisuustaso, kasvuvauhti ja aineenvaihdunnan nopeus.

Temperamentti ja luonne

Lapset ovat erilaisia myös temperamentiltaan ja luonteeltaan.

Toisten lasten kiinnostus suuntautuu enemmän vuorovaikutukseen sekä ympäristön tutkimiseen ja tarkkailuun kuin syömiseen. Osa lapsista on nopeita, osa taas hitaampia ja rauhallisempia. Tällaiset temperamenttierot näkyvät myös ruokailutilanteissa.

Elämäntapahtumat

Lapsen elämässä tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi sisaruksen syntymä, päivähoidon aloitus, muutto tai vanhempien ero.

Sairastuminen vaikuttaa usein hetkellisesti lapsen syömiseen. Myös hampaiden tulo ja vaihtuminen voi vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen. 

Yleensä elämäntapahtumien ja -muutosten vaikutukset syömiskäyttäytymiseen tai ruokailutilanteiden ilmapiiriin ovat ohimeneviä.

Iänmukaiset muutokset

Lasten ruokahalu vähenee ja kasvuvauhti hidastuu ensimmäisen ikävuoden lopulla ja toisen ikävuoden alussa. Tämä iänmukainen muutos saattaa huolestuttaa vanhempia.

Lasten epäluuloisuus uusia makuja ja ruokia kohtaan kasvaa ensimmäisen ikävuoden lopulla. Epäluuloisuus on yleensä voimakkainta 1,5–2-vuotiaana ja vähentyy sen jälkeen. Suurin osa lapsista tarvitsee useita maistelukertoja ennen uuden maun tai ruoan hyväksymistä. Maistelukertoja saatetaan tarvita jopa 8–15.

Ruokailutilanteiden merkitys

Ruokailutilanteet ovat perheelle tärkeitä vuorovaikutustilanteita. Ne tukevat lapsen kehitystä monella tavalla: syömisen lisäksi lapsi harjoittelee motorisia, sosiaalisia ja itsesäätelyyn liittyviä taitoja.

Ruokailutilanteiden tulisi olla kannustavia ja positiivisia tilanteita koko perheelle. Lapsen ja vanhemman pitäisi saada kokea nautintoa ruoasta ja yhdessäolosta. Onnistuneet ruokailutilanteet vahvistavat myönteistä vanhemmuuden kokemusta.

Ruokasuositukset

Nykysuositusten mukaan hyvin kasvavalle 4–6 kuukauden ikäiselle vauvalle voi antaa soseita maisteluannoksina. Maito säilyy vielä pääasiallisena ravintona.

Puolen vuoden iästä alkaen kaikki lapset tarvitsevat kiinteitä ruokia kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Kiinteät ruoat tukevat muun muassa suun alueen motoriikan kehittymistä, suoliston kypsymistä ja kykyä sietää erilaisia ruoka-aineita.

Kun lapsen motoriset taidot kehittyvät, alkaa hän harjoitella syömistä itse. Ensin lapsi syö sormin. Noin vuoden iässä hän alkaa harjoitella omalla lusikalla syömistä. Ruokailut ovat yleensä sotkuisia, ja osa vanhemmista joutuu opettelemaan sotkun sietämistä.

Huomaa

Jos sotkun sietäminen on sinulle vaikeaa, hengitä syvään ja siivoa sotku vasta ruokailun jälkeen. Lapsi oppii siistiin syömiseen vaadittavia taitoja vain harjoittelemalla. Tilanne helpottaa harjoittelun myötä.