Siirry pääsisältöön

Omahoito-ohjelma

12. Mitä toipuminen syömishäiriöstä tarkoittaa?

Syömishäiriöstä toipumiselle ei ole olemassa virallisia kriteereitä. Usein ajatellaan, että henkilö on toipunut, jos hän ei enää täytä syömishäiriön diagnostisia kriteereitä. Näkyvien tai mitattavien merkkien puute ei kuitenkaan tarkoita hyvinvointia ja hyvää toimintakykyä.

Sekä ammattilaiset että syömishäiriöstä toipuneet ovat samaa mieltä siitä, että paino on huono mittari toipumisen suhteen. 

Toipumisen osa-alueet 

Fyysinen toipuminen  

Fyysinen toipuminen kattaa aliravitsemuksen merkkien häviämisen, elintoimintojen normalisoitumisen ja hormonitoiminnan käynnistymisen.  

Sosiaalinen toipuminen 

Sosiaalinen toipuminen tarkoittaa sitä, että toipuva kykenee osallistumaan kouluun, opiskeluun tai työhön sekä pystyy ylläpitämään ystävyyssuhteita ja romanttisia ihmissuhteita tavalliseen tapaansa. 

Emotionaalinen toipuminen 

Emotionaalinen toipuminen tarkoittaa mielialan kohoamista ja tunnepuuskien häviämistä.  

Käyttäytymisen toipuminen 

Käyttäytymisen toipuminen kattaa muun muassa joustavuuden lisääntymisen. Siihen kuuluu myös se, ettei toipuva yritä rajoittaa ruoan laatua tai määrää. Hän ei myöskään enää tarvitse aktiivista tukea selviytyäkseen ruokailusta. 

Kognitiivinen toipuminen 

Kognitiivinen toipuminen tarkoittaa sitä, ettei toipuva kärsi enää syömishäiriöajatuksista, kehonkuvan häiriöstä tai itseinhosta.  

Toipumisen aikataulu 

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa, johon osallistui 387 syömishäiriötä sairastanutta nuorta, selvitettiin toipumisen etenemistä. 

Ensin tapahtuu fyysinen toipuminen. Muutamia kuukausia sen jälkeen seuraavat sosiaalinen ja emotionaalinen toipuminen. 

Keskimäärin kahdeksan kuukautta sosiaalisen ja emotionaalisen toipumisen jälkeen tapahtuu käyttäytymisen toipuminen. 

Kognitiivinen toipuminen tapahtuu yleensä viimeisenä, yli vuosi fyysisen toipumisen jälkeen. 

Mikäli toipuva käy kaikki toipumisen osa-alueet läpi, on syömishäiriön uudelleen aktivoitumisen riski huomattavasti keskimääräistä pienempi.  

Painon vaikutus 

Tutkimuksen mukaan sosiaalinen ja emotionaalinen toipuminen tapahtuivat keskimäärin 1,5 kg korkeammassa painossa kuin fyysinen toipuminen. Käyttäytymisen ja kognition toipuminen taas tapahtuvat keskimäärin 3–3,5 kg korkeammassa painossa kuin fyysinen toipuminen.  

Tämän takia toipumisessa kannattaisi panostaa siihen, että ravitsemustilaa ei päästetä huononemaan kesken toipumisprosessin. Fyysinen toipuminen ei vielä tarkoita sitä, että tukemisen voisi lopettaa.  

On tärkeää muistaa, että pelkkä paino on huono mittari toipumisesta.  

Muista

Kokonaisvaltainen toipuminen tarkoittaa muutakin kuin painon normalisoitumista. Se tapahtuu myös tunteiden, ihmissuhteiden, käyttäytymisen ja ajatusten tasolla. 

Miten sairastunut kokee toipumisen? 

Syömishäiriöstä toipuneet kuvaavat paranemista usein prosessina, jossa suhde ruokaan, syömiseen, kehoon, itseen ja muihin ihmisiin on keskiössä. Syömishäiriön kokeneelle toipuminen tarkoittaa esimerkiksi 

  • mahdollisuutta elää normaalia elämää ilman tarvetta kontrolloida syömistä ja liikkumista 
  • rentoa suhdetta ruokaan, painoon ja kehoon  
  • kykyä käsitellä tunteita muilla tavoilla kuin paastoamalla tai ahmimalla 
  • kykyä rentoutua ja viettää aikaa muiden kanssa ilman jatkuvia syömishäiriöön liittyviä ajatuksia 

Toipuminen käytännön tasolla 

Toipuneena pitäisi pystyä seuraaviin asioihin:

  • Pystyä syömään ilman valvontaa riittävästi sekä tinkimättä ruoan laadusta ja ravintoaineista. 
  • Pystyä ylläpitämään omaa hyvinvointipainoaan niin itsenäisesti kuin ikätasoon tyypillisesti kuuluu. Lapsen ja nuoren ei tarvitse pystyä suunnittelemaan omia aterioitaan, mutta aikuisen tai aikuisuutta lähestyvän nuoren pitäisi se hallita. 
  • Kyetä hyväksymään ja sietämään kehonsa kokoa, muotoa tai painoa ilman, että niille tarvitsee jatkuvasti yrittää tehdä jotain.  
  • Olla harjoittamatta syömishäiriökäyttäytymistä, kuten paastoamista, rajoittamista, ahmimista ja tyhjentäytymistä. 
  • Pystyä nauttimaan säännöllisestä liikunnasta ilman tarvetta pakonomaiseen liikkumiseen. 
  • Kyetä palaamaan normaaleihin aktiviteetteihin koulun, opiskelun tai työn sekä perheen, sosiaalisen elämän ja harrastusten suhteen. Nuorilla ja aikuisilla tämä tarkoittaa myös mahdollista seurustelua ja romanttisia suhteita. 
  • Olla vapaa jatkuvasta ruoan, painon ja ruumiinkuvan miettimisestä.  
  • Tiedostaa oma alttius syömishäiriöön sekä ymmärtää laukaisevien tekijöiden ja oman toiminnan vaikutus.