Omahoito-ohjelma

Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus on perusta kiintymyssuhteelle ja lapsen koko kehitykselle. Vuorovaikutusta syntyy kaikissa päivän kohtaamisissa ja arjen puuhissa. On tärkeää luoda tietoisesti hyviä vuorovaikutushetkiä. Ne vahvistavat yhteistä suhdetta.

Vuorovaikutuksen väylät

Kosketus

Lapsen syntyessä kosketus on usein ensimmäinen väylä tutustumiseen ja vuorovaikutukseen. Vauvan kanssa lähekkäin oleminen tukee myös vanhemman kiintymistä lapseen.

Myös vauvavaiheen jälkeen kosketuksella on erityinen merkitys. Syvätuntoon menevä kosketus on rauhoittavaa ja stressiä lieventävää. Kun vanhempi vaikkapa silittelee lasta uneen, vaikuttaa kosketus molempiin.

Kosketuksella on myös jäsentävä vaikutus. Vauva hahmottaa omaa kehoaan, rajojaan ja erillisyyttään kosketuksen kautta. Myöhemminkin kosketus auttaa lasta jäsentämään kokemusta itsestään.

Ääni

Vauva kuulee jo sikiöaikana kohdun ulkopuoliset äänet ja alkaa reagoida niihin. Äänensävy sekä puheen intonaatio, painotus ja rytmi auttavat vauvaa kohdistamaan huomion vanhempaansa. Ne houkuttelevat yhteyteen. Jo aivan pienet vauvat tunnistavat puheen sävystä tunneilmaisun.

Puheen kehittyessä sanojen merkitys kommunikoinnissa kasvaa. Edelleen kuitenkin tapa, jolla puhutaan, säilyy merkityksellisenä. Etenkin haastavissa ja tunteellisissa tilanteissa sanojen merkitys vähenee ja puhetavan merkitys kasvaa.

Kasvoyhteys

Jo aivan vastasyntynyt hakee yhteyttä vanhempaansa kasvojen kautta. Myöhemmin lapsi käyttää vanhempiensa kasvoja peilatakseen kokemuksiaan.

Uusissa tilanteissa lapsi varmistaa vanhempansa kasvoista, onko uusi ihminen turvallinen ja onko syytä itkeä, pelätä tai nauraa. Hän muokkaa toimintaansa saamansa viestin mukaan.

Vanhemman katseen kautta lapsi saa tietoa itsestään ja toiminnastaan. Katsekontakti on tärkeä osa kasvoyhteyttä. Vauvavaiheen intensiiviset katsekontaktit lyhenevät, kun lapsi kasvaa. Katsekontaktiin ei koskaan tule pakottaa vaan houkutella.