Omahoito-ohjelma

Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana kaikkien vauvojen vuorokausirytmi ei ole selkeä tai se vaihtuu nopeasti. Vauva tarvitsee sitä, että vanhempi auttaa luomaan kokemusta maailman ennakoitavuudesta.

Vanhemman herkkyys vauvan viesteille ja päivittäinen vuorovaikutus rakentavat vauvalle kokemuksen ympäröivästä maailmasta, ihmissuhteista ja syy-seuraussuhteista.

Vauva kehittyy todella nopeasti ja saavuttaa monia kehityksen virstanpylväitä. Kehitys etenee jokaisella omaa tahtiaan. Yksilöllinen vaihtelu on suurta.

Tämän vaiheen aikana

• Vauvan kyky ennakoida vahvistuu. Hän saattaa esimerkiksi rauhoittua kuullessaan vanhempansa äänen, koska tietää, että se merkitsee vanhemman saapumista paikalle.
• Vastavuoroisuus vuorovaikutuksessa lisääntyy. Vauva alkaa tehdä aloitteita ja osaa vuorotella.
• Vauvan päivärytmi vakiintuu.
• Jaettu tarkkaavuus vahvistuu. Jaettu tarkkaavuus tarkoittaa sitä, että molempien huomio kiinnittyy samaan asiaan tai toinen seuraa toisen katsetta.
• Motorinen kehitys on todella nopeaa. Se saattaa häiritä unirytmiä.

Lapsen käsitys omasta itsestä vahvistuu: olen MINÄ, oma persoonani ja erillinen muista.

Lapsi alkaa vähitellen ymmärtää, että kaikilla on oma mieli. Se vauhdittaa eriytymistä vanhemmasta. Tämä tarkoittaa usein monenlaisten tunteiden läpikäymistä. Tunne- ja itsesäätelyn kehitys on vielä aluillaan, joten taaperon mieli ja tunnetila voivat vaihdella nopeastikin.

Monelle 1-vuotiaalle eronhetket ovat haastavia. Näitä ovat esimerkiksi päivähoitoon meno ja nukahtaminen. Lapsen voi olla vielä vaikea pitää aikuista mielessään. Pelko toisen menettämisestä on aitoa.

Uudelleen kohtaamiset voivat olla ilon täyttämiä. On myös mahdollista, että eron aiheuttama stressi purkautuu kiukkuna vanhempaa kohtaan.

2–3-vuotiaat osaavat jo monenlaista. Oma tahto voi olla voimakas. EI on vahva osoitus omasta tahdosta. Monet asiat sujuvat itsenäisesti, mutta aikuisen läsnäoloa ja apua tarvitaan. Tämä ristiriita saattaa herättää isojakin tunnepurkauksia.

Rutiinit ovat edelleen tärkeitä. Lapsi nauttii tutuista leikeistä ja saman kirjan tai laulun toistamisesta uudelleen ja uudelleen. Aikuinen voi kokea toiston tylsänä, mutta lapselle tuttuus luo turvaa sekä kokemusta osaamisesta ja kyvykkyydestä.

Lapsen kielellisten taitojen karttuminen tuo lisää sävyjä vuorovaikutukseen.

4–5-vuotiaan tunneskaala on jo laaja. Hän myös osaa ottaa toisia aiempaa enemmän huomioon. Lapsen empatiakyky vahvistuu. Hän pystyy ilmaisemaan itseään monipuolisesti sanallisesti. Tunnesanasto alkaa olla hallussa.

Syy-seuraussuhteen ymmärtäminen auttaa lasta noudattamaan ohjeita ja sääntöjä. Isojen ja etenkin kielteisten tunteiden kanssa lapsi tarvitsee edelleen aikuisen tukea ja apua.