Omahoito-ohjelma

Surussa on läsnä koko tunteiden kirjo 

Ilmastonmuutokseen liittyvä suru voi koskea esimerkiksi sukupuuttoon kuolevia eliölajeja, jäätiköiden sulamista, köyhien maiden ihmisten kohtaamia ongelmia tai globaalia epätasa-arvoa. Suruntunne voi koskea myös lumettomia talvia tai menetettyä huolettomuutta. 

Vaikka suremisprosessiin kuuluu myös myönteisiä tunteita, lähtee se aina jonkinlaisesta pettymyksestä tai menetyksestä. Voi esimerkiksi kokea, että oma maailmankuva on ollut erheellinen.  

Vaikka suru voi tuntua vaikealta, ei sitä tarvitse pelätä. Kuten muillakin tunteilla, on sillä oma tarkoituksensa.  

Surulla on tarkoitus  

Suru auttaa kohtaamaan muutoksia ja arvostamaan tärkeitä asioita. Kun ilmasto- ja luontosurun äärelle pysähtyy, antaa samalla arvoa sille hyvälle, mitä on jäljellä. Tällöin voi kokea kiitollisuutta siitä, mitä on saanut kokea aiemmin. 

Surun kohtaamisen kautta voi sopeutua vähitellen muutokseen ja suuntautua uudelleen, tulevaisuutta kohti. Voidaankin ajatella, että sureminen on tulevaisuutta varten.  

Suremisprosessia voi verrata kartan päivittämiseen: vanhat reitit poistetaan ja karttaan merkitään uudet reitit. 

Surun käsittely on yksilöllinen prosessi 

Suru on monesti pitkäkestoista, eikä sillä ole tiettyä päätepistettä. Suru voi aaltoilla, muuntua, tulla ja mennä. Prosessi vie aikaa ja on vaihteleva ja yksilöllinen. Siinä voi olla myös kohtia, joihin jää jumiin.   

Pettymyksen tai menetyksen jälkeen mieli voi jumiutua pelkäämään uusia pettymyksiä. Tällöin ihminen ei uskalla olla toiveikas. Jotkut jumiutuvat pakenemaan surua erilaisten nautintojen ja elämysten avulla. 

Suremisprosessissa voi tunnistaa olevansa voiton puolella, kun uusia ja inspiroivia ajatuksia alkaa syntyä. Tämä johtaa realistiseen intoon sitä elämää kohtaan, joka on vielä jäljellä ja elämättä. Kun on suremisprosessissa riittävän pitkällä, voi olla sinut menneen, nykyisyyden ja tulevan kanssa. 

Tasapainoa surun käsittelyyn 

Ilmasto- ja ympäristökriisin vakavuuden kohtaaminen on nykyihmiselle elämänkriisi ja kehityskriisi, jota on vaikea kokonaan välttää tai ohittaa. Siksi on mielekästä hakea tasapainoa toiminnan, suremisen ja hyvinvoinnin ylläpitämisen välille.  

Suruun liittyy paljon herkkiä tunteita, joiden äärelle pysähtymiseen on hyvä varata aikaa ja rauhallista tilaa. Toisaalta suru voi olla aktivoiva tunne ja herättää halua toimia.   

Suremisen ja toiminnan vastapainoksi on myös hyvä ottaa välillä etäisyyttä sekä huolehtia omasta palautumisesta ja hyvinvoinnista.