Miten tukea lapsen stressinsäätelyä?

Kaiken ikäiset lapset tarvitsevat aikuisen apua päästäkseen yli stressaavasta tai vaikeasta tilanteesta.

Lapsen stressinsäätelyn kehitys

Aikuinen voi jokapäiväisellä toiminnallaan auttaa lasta säätelytaitojen kehittymisessä. 

Stressinsäätelystä vastaavat aivoalueet kehittyvät vielä varhaisessa aikuisiässäkin. Säätelytaitojen harjoittelu jatkuu siis pitkään.

Stressinsäätely perustuu itsesäätelykykyyn. Itsesäätelykyky tarkoittaa kykyä säädellä ajatuksia, tunteita ja toimintaa kuormittavissa tilanteissa.

Lapsen itsesäätely kehittyy hitaasti, aikuisen avulla tapahtuvan kanssasäätelyn kautta.

Mitä kanssasäätely on?

Kanssasäätelyssä aikuinen:

• Sanoittaa tunteita ja tilanteita.
• Tarjoaa lämpöä, ymmärrystä ja turvaa silloinkin, kun lapsella on hankalaa.
• Rakentaa arkea, jossa on riittävästi ennakoitavuutta. Samat asiat siis toistuvat samalla tavalla riittävän usein.
• Rakentaa arkea, jossa on turvallista kasvaa ja kehittyä.
• Näyttää omalla toiminnallaan mallia tunteiden ja toiminnan säätelystä.

Kanssasäätely antaa lapsen stressinsäätelyjärjestelmille rauhaa kehittyä ikätasoisesti. Se myös antaa mallin siitä, että hankalia tilanteita voi sietää ja säädellä.

Lapsi tarvitsee yksilöllistä tukea

Jo pienet vauvat eroavat sen suhteen minkälaisesta avusta kukin hyötyy stressaavissa tilanteissa. Lisäksi eri-ikäiset lapset tarvitset erilaista apua.

On tärkeää yrittää löytää ne rauhoittamisen keinot, jotka kutakin lasta auttavat. Lapsen itsesäätelyn vahvistuessa kanssasäätelyä tarvitaan yhä vähemmän.

Miten vanhempi voi tukea lasta?

Tue itsesäätelyä kanssasäätelyn avulla

Lapsen itsesäätely kehittyy harjoittelemalla yhdessä aikuisen kanssa. Ensin harjoitellaan kanssasäätelyä. Lapsen itsesäätelykyky muodostuu vähitellen sen avulla.

• Kaiken ikäisten lasten rauhoittelussa on tärkeää, että aikuinen pysyy mahdollisimman tyynenä. Näin hän viestittää tilanteen olevan lapselle turvallinen. Kun aikuinen on rauhallinen, on lapsella paljon parempi mahdollisuus saada oma olonsa helpottumaan.
• Aikuisen rauhallisuus vahvistaa ja lisää lapsen hallinnantunnetta. Vaikeita asioita ja oloja voidaan kohdata ja selvittää yhdessä. Yksin ei tarvitse selviytyä.
• Stressireaktion vallassa olevan lapsen kanssa ei kannata käydä pitkiä keskusteluja, vaan pyrkiä ensisijaisesti lohduttamaan ja rauhoittamaan. Kun hankala olo väistyy, käyttäytyminen rauhoittuu ja keskustelu onnistuu.
• Lapsi oppii kommunikaatiotaitoja, kun asioista voidaan keskustella rauhallisesti, eikä tunnekuohun vallassa.
• Kyky rauhoittua tai pysyä rauhallisena hankalassa tilanteessa voi laittaa vanhemman omat tunteiden säätelykeinot koetukselle. Jokainen vanhempi hermostuu joskus enemmän kuin olisi lapsen kannalta hyväksi. Itsensä rauhoittaminen on vaikeampaa, jos itsellä on samanaikaisesti stressiä. Siksi vanhempien stressitilan vähentäminen on usein ensisijaista ja välttämätöntä lapsen auttamiseksi.
• Vinkkejä vanhemman oman stressin säätelyyn: Apua vanhemman stressiin.

Vanhempikin voi välillä tarvita kanssasäätelijää. Apua kannattaa hakea herkästi joko läheisiltä, vertaisilta tai ammattiauttajilta.

Turvaa lapsen ihmissuhteet

Turvalliset ja lapsen tarpeista huolehtivat aikuissuhteet ovat tärkein stressin vaikutuksilta suojaava tekijä.

• Pyri siihen, että lapsen elämässä on ainakin yksi aikuinen, joka tarjoaa pysyvyyttä sekä positiivisia, turvallisia ja hoivaavia yhdessäolon kokemuksia.
• Hyvän vuorovaikutuksen kautta lapsi oppii
  • turvautumaan muihin ihmisiin kuormittuneena
  •  ymmärtämään ja käsittelemään jokapäiväiseen elämään kuuluvia tunteita.

Osoita positiivisia tunteita

• Vanhemman kyky osoittaa lapselle lämpöä ja rakkautta vähentää stressin vaikutuksia lapseen. Pyri näkemään lastasi positiivisessa valossa ja nauti niistä hetkistä, kun saavutatte hyvän yhteyden.
• Suhtaudu kiinnostuksella lapsesi ajatuksiin ja toimintaan. Yritä ymmärtää hänen näkökulmaansa erityisesti silloin, kun hän käyttäytyy haastavasti tai on kuormittunut. Se opettaa myös lasta ymmärtämään paremmin itseään.

Karsi ylimääräisiä stressitekijöitä

• Mieti, miten voit vaikuttaa lapsen stressiin.
• Onko jotain, mitä voit karsia elämästä kokonaan tai vähentää? Tällaisia asioita voivat olla vaikkapa arjen menojen ja harrastusten vähentäminen sekä vaatimustason laskeminen.

Ole armollinen itsellesi

Vanhemmuus on stressaavaa. Sinun ei tarvitse olla täydellinen vanhempi.

Myös virheet kuuluvat vanhemmuuteen. On tärkeää oppia niistä, ja tarvittaessa hakea apua ja tukea.

Mitä resilienssi tarkoittaa?

Resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä vastoinkäymisissä ja vastustuskykyä stressin haitallisille vaikutuksille. Resilienssi kehittyy lapsuudesta lähtien.

Resilienssi on hyvää pärjäämistä silloin, kun on kohdannut merkittäviä vastoinkäymisiä, kuormitusta tai haavoittavia kokemuksia.

Resilienssiin kuuluu voimavaroja, kyky hakea tukea ja apua sekä pystyvyyden kokemusta. Pystyvyyden kokemus tarkoitaa uskoa siihen, että voi vaikuttaa asioihin ja selviää tavalla tai toisella. Joskus se on jopa hyvinvointia ja kukoistamista vaikeissa ja haastavissa tilanteissa.

Lapsen resilienssin tukeminen

Lapsen resilienssin kehitystä voi tukea esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• Auta lasta luomaan ihmissuhteita. Leikki- ja kaveritaitojen kehittyminen auttaa rakentamaan sosiaalisia suhteita jatkossakin. 
• Opeta lasta kuuntelemaan muita sekä suhtautumaan muihin myötätuntoisesti ja empaattisesti.
• Tarjoa lapselle ikätasoisia aktiviteetteja ja mahdollisuus yhteiseen tekemiseen, kuten askareisiin ja päätöksentekoon. Aivot ja toiminnanohjaus kehittyvät, kun lapsi saa puuhailla ja osallistua. Lapsi oppii ja kehittyy jatkuvasti yhdessä tekemisen lomassa.
• Rakenna arjen rutiineja. Lapsi kaipaa säännöllisyyttä ja ennakoitavuutta. 
• Kuormituksen keskellä rutiineista voi joustaa tai rakentaa uusia. Se voi auttaa lastakin selviämään paremmin.
• Opeta lapselle itsestä huolehtimisen taitoja. Jokainen meistä on niin tärkeä, että ansaitsee tulla huolehdituksi ja hoidetuksi. Kerro säännöllisen unen ja ravinnon tärkeydestä sekä mielekkään tekemisen ja kaverisuhteiden merkityksestä.
• Vahvista positiivista minäkuvaa. Muistuta lapselle, miten hän on osannut toimia eri tilanteissa ja ratkaista aiempia ongelmatilanteita tai haasteita. Kerro, että hankalista tilanteista yhdessä selviäminen opettaa ongelmanratkaisukykyä.
• Luo uskoa tulevaan ja ylläpidä positiivisia ajatuksia. Vaikeudet ovat usein ohimeneviä, ja niitä on kaikilla. Luo uskoa siihen, että vaikeuksien jälkeen näkyvissä on jotain muuta.