Suru sikiöperusteisissa raskaudenkeskeytyksissä

Raskaudenaikaisissa seulontatutkimuksissa havaitaan toisinaan lapsen rakenteisiin tai perimään liittyviä poikkeavuuksia, joihin ei ole saatavilla parantavaa hoitoa. Sikiöpoikkeavuusdiagnoosin myötä vanhempien on nopeasti tehtävä päätös raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä.

Päätös raskaudenkeskeytyksestä on vanhemmille usein vaikea ja ristiriitaisia tunteita herättävä. Suruun voi sekoittua monenlaisia tunteita.

Lapsen menettämiseen liittyvä suru voi ilmetä monin tavoin. Mieliala voi ailahdella. Varsin tavanomaisia ovat myös keholliset oireet, kuten univaikeudet ja kiputilat. Niin ikään esimerkiksi turtuneisuutta, ylivirittyneisyyttä ja ruokahaluttomuutta voi ilmetä.

Ennen keskeytystä

Mikäli vanhemmat päätyvät raskaudenkeskeytykseen, he hakevat siihen lupaa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta. Vanhemmille kerrotaan, miten raskaudenkeskeytys toteutetaan.

Ennen raskaudenkeskeytystä vanhemmilta kysytään, millä nimellä lasta kutsutaan ja mitä muistoja sairaalassa otetaan talteen. Esimerkiksi valokuvat ja kartongille painetut jalanjäljet voivat olla vanhemmille hyvin tärkeitä. Ne tukevat heitä lapsen muistelussa ja surun ilmaisussa.

Raskaudenkeskeytyksen aikana hoitohenkilöstö on vanhempien tukena. Vanhemmille kerrotaan, mitä keskeytyksen aikana tapahtuu ja mitä tuntemuksia siihen voi liittyä.

Hyvästely

Lapsen synnyttyä vanhempia kannustetaan lapsen kohtaamiseen, sillä lapsen hyvästely koetaan yleensä hyvin merkityksellisenä. Hyvästelyn aikana vanhemmilla on mahdollisuus ilmaista suruaan ja osoittaa rakkauttaan sekä sanoin että teoin. Lasta voidaan esimerkiksi syleillä ja silittää, ja hänelle voidaan laulaa ja jutella. 

Mikäli vanhemmat eivät kuitenkaan halua nähdä lastaan, myös tätä päätöstä kunnioitetaan. Vanhemmilla on oikeus toimia tilanteessa haluamallaan tavalla.

Sairausloman tarve

Sikiöperusteisen raskaudenkeskeytyksen jälkeen vanhemmat tarvitsevat yleensä sairauslomaa. Lapsen synnyttänyt vanhempi voi saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti 105 arkipäivää. Etuuden saamisen edellytyksenä on, että raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää (22 raskausviikkoa).

Lapsen toisen vanhemman oikeus vanhempainrahaan voi alkaa lapsen kuolinpäivästä. Toinen vanhempi voi saada vanhempainpäivärahaa yhteensä 25 päivää (kuolinpäivä + 24 arkipäivää).

Hautaaminen ja muistotilaisuus

Ennen sairaalasta kotiutumista vanhempien kanssa keskustellaan lapsen hautaamiseen liittyvistä asioista ja sovitaan esimerkiksi siitä, huolehtiiko sairaala lapsen tuhkauksesta tai järjestetäänkö sairaalan kappelissa muistotilaisuus. 

Tuki vanhemmille

Vanhempien toiveesta voidaan järjestää myös ensitukiryhmäistunto. Siinä tapahtunutta käydään läpi yhdessä saman kokeneen vertaisen ja hoitohenkilöstön kanssa. 

Usein sovitaan myös seurantapuhelusta. Puhelussa keskustellaan vanhempien voinnista ja kartoitetaan heidän tuen tarpeitaan. Tarvittaessa voidaan järjestää tapaaminen esimerkiksi kriisipsykologin kanssa.

Vanhemmille kerrotaan lapsen menetykseen liittyvien tunteiden käsittelyyn ja kohtaamiseen saatavilla olevasta tuesta. Jos vanhemmat toivovat vertaistukea, voidaan sopia, että sairaala välittää heidän yhteystietonsa tukea tarjoavalle taholle yhteydenottoa varten.

Kerro olostasi

Vaikka asian puheeksi ottaminen tuntuisikin vaikealta, kannattaa omista tuntemuksista puhua läheisille, vertaisille tai ammattilaisille. Tämä auttaa omien ajatusten ja tuntemusten jäsentelyssä.