Lapsen kuolema

Traumaattisuus johtuu siitä, että ajattelemme, että vanhempien ja isovanhempien kuuluisi kuolla ennen lastaan.  

Vanhempien suru on voimakasta, ja siitä selviytyminen on pitkäkestoista. Suru voi jatkua loppuelämän.  

Lapsen kuoleman myötä kariutuvat vanhemmuuteen liittyvät ja lapseen kohdistuvat toiveet, odotukset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Pahimmillaan vanhemmuus muiden silmissä päättyy.  

Millaista lapsensa menettäneiden suru on? 

Lapsen kuoleman aiheuttama vanhempien suru on voimakasta. Surun ensireaktiot ovat yleensä shokki, kieltäminen, epäusko, tunteettomuus ja kontrollin menetys.  

Vanhempien suruun voi sisältyä myös ahdistuneisuutta, levottomuutta, tyhjyydentunnetta, epätodellisuudentunnetta, voimattomuutta, yksinäisyyttä, pelkoa ja masennusta.  

Pelot ovat yleisiä 

Vanhempien pelontunteet voivat kohdistua esimerkiksi kuolleen lapsen synnytykseen tai  

kuolleen lapsen kohtaamiseen.  

Myös omaa kuolemaa tai muiden lasten tai perheenjäsenten menetystä saatetaan pelätä. 

Pelkoa saattaa aiheuttaa myös lapsen kokemat kärsimykset ennen kuolemaa. Myös itsen hallinnan menettäminen ja puolison selviytyminen huolettavat.  

Suruun voi liittyä häpeää ja syyttelyä 

Vanhemmat saattavat kokea häpeää ja epäonnistumista lapsen kuoleman takia. Tavallista tämä on erityisesti silloin, jos lapsen kuolema on ollut itsemurha tai johtunut päihteistä.   

Syyllisyys, syyttely ja viha ovat yleisiä tunteita lapsen kuoleman jälkeen. 

Vanhemmat kokevat velvollisuutta ja tarvetta hoitaa lastaan. Lapsen kuoleman jälkeen he saattavat kokea epäonnistuneensa tässä tehtävässä.  

Vanhemmat saattavat ajatella, että olisivat voineet estää lapsen kuoleman omalla käytöksellään. Vanhemmat voivat pelätä, että heidän vihansa tai rakkauden puutteensa on johtanut lapsen kuolemaan.  

Myös syytökset jumalaa, läheisiä ja terveydenhuoltohenkilöstöä kohtaan ovat yleisiä. Ne saattavat purkaantua jopa aggressiona.  

Lapsen menettämisen tuska saattaa aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia ja käyttäytymistä. Joskus voi esiintyä kontrolloimatonta alkoholin tai lääkkeiden käyttöä.  

Syiden ja tarkoituksen etsiminen voi antaa lohtua 

Vanhemmat voivat etsiä lapsen kuolemalle tarkoitusta ja merkitystä. Merkitystä voidaan hakea pohtimalla esimerkiksi sitä, miksi lapsi kuoli tai missä tämä on nyt. Lohduttavana voidaan kokea esimerkiksi ajatus siitä, että lapsi on enkelinä taivaassa.   

Merkitystä tai tarkoitusta lapsen kuolemalle ei välttämättä löydy koskaan.  

On sallittua tuntea myös helpotusta 

Vanhempien suru saattaa ilmetä myös myönteisinä tuntemuksina, kuten helpotuksena, ilona ja vapautena. Nämä tunteet liittyvät lapsen kärsimysten ja kipujen loppumiseen.  

Vanhemmat saattavat myös syyllistää itseään näiden tunteiden kokemisesta.  

Suruun voi liittyä oireilua ja sairauksia 

Välittömästi lapsen kuoleman jälkeen ja myöhemminkin voi ilmetä fyysisiä ja psykosomaattisia oireita. Näitä voivat olla esimerkiksi kivut, uniongelmat, migreeni ja lämmön nousu.  

Esimerkiksi vatsaoireita, ruokahaluttomuutta ja verenpaineen nousua voi esiintyä pitkänkin ajan kuluttua lapsen kuolemasta.  

Kognitiiviset oireet ovat normaaleja reaktioita 

Lapsen kuoleman jälkeen vanhemmat kokevat usein voimakasta motivaation puutetta sekä keskittymiskyvyttömyyttä ja muistiongelmia. 

Lapsen kuoleman jälkeiseen suruun liittyy myös epäloogisia ajatuksia, illuusioita ja hallusinaatioita. Nämä kohdistuvat pääosin kuolleeseen lapseen. Vanhemmat saattavat kuulla lapsen itkua ja kokea, että lapsi on läsnä ja elossa.   

Tyypillistä on myös tunne, että katselee elämää ja sen tapahtumia itsensä ulkopuolelta. 

Surun kohtaaminen ja välttely 

Suru- ja selviytymisprosessissa vanhemmat kohtaavat asioita, joihin liittyy paljon stressitekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kuolema tapahtumana, hautajaiset ja muut käytännön järjestelyt sekä mahdollinen oikeudenkäynti. 

Vanhemmat voivat tietoisesti pyrkiä osittain välttelemään näiden asioiden kohtaamista. Välttelyllä pyritään siihen, että suru ei tuntuisi kohtuuttoman suurelta. 

Vanhemmat saattavat vältellä myös sellaisia sosiaalisia tilanteita, joissa joutuvat kohtaamaan muita lapsia.   

Vaikutukset perheen muihin lapsiin 

Lapsen kuolemalla voi olla psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia vaikutuksia myös perheen muihin lapsiin. Vaikutukset voivat ulottua myös perheeseen myöhemmin syntyviin lapsiin. 

Mikäli perheessä ei kyetä käsittelemään tapahtunutta ja keskustelemaan siitä, voi tukea hakea esimerkiksi perheneuvolasta ja koulun terveydenhoitajalta.  

Muistelu on tärkeä osa suruprosessia 

Lapsen kuoleman jälkeen vanhemmat luovat uudenlaisen kiintymyssuhteen kuolleeseen lapseensa. Suhdetta ylläpidetään erilaisten muistojen ja rituaalien avulla.  

Jatkuvan kiintymyssuhteen luominen  

• ylläpitää vanhemmuuden kokemusta ja roolia 
• tuo toivoa surun keskelle 
• auttaa jokapäiväisessä elämässä  
• vähentää epävarmuudentunnetta elämästä.  

Vanhemmat voivat kokea kuollutta lastaan kohtaan vastuuntuntoa, rakkautta ja vanhemmuuden velvoitteita kuoleman jälkeenkin. 

Perheen tukeminen 

Perhe tarvitsee läheisten ihmisten ja ystävien tukea lapsen kuoleman jälkeen. On tärkeää, että he voivat puhua kokemuksestaan ja tunteistaan vapaasti toisille ihmisille.  

Perheessä saatetaan myös tarvita konkreettista apua esimerkiksi kaupassa käymiseen ja lastenhoitoon. Läheisten on hyvä kysyä perheeltä, minkälaista apua ja tukea he tarvitsevat.  

Lapsen kuoleman jälkeen vanhemmat saattavat ystävystyä muiden saman kokeneiden kanssa. Myös erilaiset ammattiauttajat voivat olla osa perheen tukiverkostoa lapsen kuoleman jälkeen.  

Vertaistuki on usein hyödyllistä 

Moni kokee vertaistuen hyödylliseksi lapsen kuoleman jälkeen. Vertaistukiryhmä tarjoaa surun käsittelemiselle ja ilmaisemiselle ajan ja paikan. 

Vertaistukiryhmiin osallistuminen luo yhteyden saman kokeneisiin. Se myös vähentää yksinäisyydentunnetta.  

Vertaiset ymmärtävät toisiaan 

Saman kokeneiden vanhempien kanssa voidaan avoimesti puhua ja ilmaista kaikenlaisia tunteita. Voidaan myös iloita ja nauraa ilman väärinymmärryksiä.  

Vertaisten kanssa jaetaan myös erilaista tietoa. Voidaan myös jakaa neuvoja esimerkiksi surusta ja selviytymiskeinoista sekä lapsen kuoleman jälkeisten asioiden hoitamisesta. 

Vertaistuki voi tuoda elämään uusia asioita 

Ryhmässä järjestettävät yhteiset rituaalit ja muistotilaisuudet voivat auttaa ylläpitämään kiintymyssuhdetta lapseen. 

Ryhmissä voi myös tarjoutua mahdollisuus käsitellä hengellisiä asioita. Se voi olla esimerkiksi kuolemanjälkeisen elämän tai lapsen kuoleman tarkoituksen pohtimista. 

Vertaistukiryhmiin osallistuminen voi lisätä kommunikaatiota puolison kanssa ja vahvistaa parisuhdetta. Se tarjoaa puolisoille tilaa keskustella muidenkin kuin toistensa kanssa. 

Muiden vanhempien tukemisen kautta voi löytyä uutta tarkoitusta elämälle.  

Mistä vertaistukea lapsen kuoleman jälkeen? 

KÄPY Lapsikuolemaperheet järjestää vertaistukea lapsen kuoleman kokeneille vanhemmille. Vertaistukea tarjotaan erityisesti vanhemmille ja perheille, joiden lapsi on kuollut raskauden myöhäisessä vaiheessa, vauvana, lapsena, nuorena tai nuorena aikuisena. 

Aikuisen lapsen kuolema 

Mikäli lapsi kuolee aikuisena, voivat vanhemmat kokea syyllisyyttä tämän kuolemasta ja pitää sitä epäoikeudenmukaisena. Aikuisen lapsen kuolema saattaa tarkoittaa myös menetettyä mahdollisuutta lapsenlapsien saamiseen.   

Aikuisen lapsen kuolema voi horjuttaa arkielämän perustaa ja tulevaisuuden näkymiä. Lapsi ei ole enää huolehtimassa vanhemmistaan näiden ikääntyessä.  

Toisaalta vanhemmat saattavat saada lohtua suruun lapsen mahdollisista saavutuksista.  

Suhde lapsenlapsiin 

Aikuisen lapsen kuoleman jälkeen vanhemmilla voi olla huolta lastenlasten selviytymisestä ja näistä huolehtimisesta. Identiteetti ja rooli saattavat myös muuttua. Osa isovanhemmista ottaa orvoksi jääneiden lastenlastensa huoltajuuden.  

Vanhemmat pyrkivät pitämään kuolleeseen lapseensa jatkuvan siteen. He voivat etsiä etsimällä lapsenlapsista piirteitä, jotka ovat samankaltaisia kuin menetetyllä lapsella.  

Hautajaisten järjestäminen ja muut rituaalit 

Vainajan mahdollinen puoliso saattaa haluta järjestää hautajaiset ja hoitaa muut käytännön asiat. Sama toive voi olla vanhemmilla. Tilanteen kuormittavuus saattaa aiheuttaa ristiriitoja. Siksi perheenjäsenten kesken on hyvä keskustella ja sopia järjestelyistä. 

Iäkkäät vanhemmat 

Iäkkäämmillä vanhemmilla on usein vähemmän sosiaalista verkostoa ja mahdollisuuksia siirtää huomiota surusta toisaalle, kuten työhön. Tämä voi vaikuttaa heidän selviytymiseensä.  

Myös terveys- ja liikuntavaikeudet voivat estää heitä osallistumasta sururyhmiin tai muihin tukimuotoihin.   

Ikääntyvien tuen tarve kasvaa aikuisen lapsen kuoleman jälkeen. Heillä on suurempi riski fyysisiin sairauksiin ja kuolleisuuteen.  

Lapsenlapsen kuolema  

Isovanhempien ja lapsenlapsen välillä on usein merkittävä suhde. Lapsen menettäminen on traumaattista myös isovanhemmille.  

Isovanhemmat voivat kokea syyllisyyttä lapsenlapsen kuolemasta. He voivat kokea kuoleman tulleen epäluonnollisessa järjestyksessä.  

Lapsenlapsen kuoleman aiheuttaman surun lisäksi isovanhemmat tuntevat surua myös vanhempina. He ovat huolissaan omien lapsiensa ja heidän perheenjäsentensä selviytymisestä.  

Isovanhempien rooli 

Isovanhemmat voivat kokea avuttomuutta ja epätietoisuutta siitä, miten auttaa omaa lastaan ja tämän perhettä. He voivat myös pyrkiä hillitsemään auttamishaluaan välttääkseen ristiriitoja. 

Isovanhemmat usein pyrkivät piilottamaan ja tukahduttamaan oman surunsa ja asettavat lapsensa tarpeet etusijalle. Näin he pyrkivät suojelemaan lastaan lisätuskalta.  

Isovanhempien rooli saattaa myös muuttua lapsenlapsen kuoleman jälkeen. He saattavat etääntyä tämän perheestä. Tämä voi tapahtua, vaikka isovanhemmilla olisi aiemmin ollut merkittävä ja aktiivinen rooli perheessä.   

Vertaistuki isovanhemmille 

Mikäli isovanhemmilla ei ole vahvaa sosiaalista tukiverkostoa, he voivat tuntea itsensä entistä eristäytyneemmäksi surussaan. Vertaistuen saaminen on isovanhemmille erityisen tärkeää.   

KÄPY Lapsikuolemaperheet järjestää vertaistukea lapsenlapsen kuoleman kokeneille isovanhemmille.