F60.5 Vaativa persoonallisuus

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmiselle itselleen ja hänen ympäristölleen. 

Haitta näkyy tavallisesti ristiriitoina henkilön suhteissa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ristiriidat voivat altistaa masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Henkilö ei usein itse miellä ongelmallisia piirteitään häiriöksi.  

Vaativa persoonallisuus

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivällä on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve. Tällöin joustavuus, avoimuus ja tehokkuus kärsivät.  

Piirteet

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivällä on seuraavista piirteistä vähintään neljä: 

• jatkuva huoli ja epäily 
• ajattelua hallitsee asioiden yksityiskohdat, säännöt, listat, järjestys, organisointi tai aikataulut 
• täydellisyyden tavoittelu, joka haittaa tehtävien loppuun viemistä 
• ylenmääräinen tunnontarkkuus 
• panostaminen työhön ja muiden asioiden hoitamiseen siten, että mielihyvää tuottavat asiat jäävät vähäisiksi ja ihmissuhteet kärsivät 
• pikkutarkkuus ja sovinnaisuus   
• joustamattomuus ja itsepäisyys 
• pyrkimys saada muut toimimaan täsmälleen haluamallaan tavalla tai vastenmielisyys sallia muiden toimia omalla tavallaan 

Vaativat piirteet johtavat usein uupumiseen. Erityinen riski siihen on silloin, jos töissä tai muussa elämässä on stressitekijöitä, kuten muutoksia tai tiukempia aikatauluja. Uupuminen voi johtaa masennukseen tai ahdistuneisuuteen. 

Lisäksi ikääntyessä voimavarat eivät välttämättä enää riitä täyttämään yliviritettyjä vaatimuksia samoin kuin nuorempana. Tästä saattaa seurata masennus- ja ahdistuneisuusoireilua.

Vaativasta persoonallisuudesta kärsiville soveltuvat usein parhaiten sellaiset ympäristöt, jotka sallivat tai jopa tukevat sääntöihin suuntautuneisuutta ja täydellisyyden tavoittelua.

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä henkilö, joka itse tiedostaa omat ominaisuutensa, voi itse pyrkiä ymmärtämään ja rajaamaan omia tekemisiään. 

Jos vaativat piirteet ovat aiheuttaneet masennus- ja ahdistusoireilua, voi apua olla, jos työpaikalla voidaan tehdä  toimenkuvaan liittyviä järjestelyjä. Joskus ulkoapäin tapahtuva toimenkuvan rajaaminen on ainoa keino auttaa vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivää työntekijää.

Persoonallisuushäiriöiden kriteerit 

Kaikissa persoonallisuushäiriödiagnooseissa on oleellista, että 

1. henkilön käyttäytyminen poikkeaa kyseisessä kulttuurissa tavanomaisena pidettävästä käyttäytymisestä 
2. käyttäytyminen on pitkäaikaista ja joustamatonta sekä ilmenee useissa eri tilanteissa 
3. käyttäytyminen aiheuttaa kärsimystä henkilölle itselleen tai vastoinkäymisiä sosiaalisissa suhteissa

Käytöksen tai persoonallisuuden muutokset

Raja normaalina pidetyn käyttäytymisen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva. Myös psyykkisesti terveet ihmiset voivat voimakkaassa stressitilanteessa kokea asioita tai käyttäytyä poikkeavilla tavoilla, mutta se jää lyhytaikaiseksi ja on tilannekohtaista. 

Persoonallisuushäiriöt eroavat persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuuden muutokset ovat aikuisiällä tapahtuvia käyttäytymisen muutoksia, jotka ilmenevät pitkittyneen stressin tai psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden seurauksina. 

Häiriön kulku ja ennuste 

Persoonallisuushäiriöt alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Niiden kehittymisessä kasvuympäristöllä ja ihmissuhdekokemuksilla on merkittävä rooli. 

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.  

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia häiriöitä, jotka voivat kestää koko eliniän. Niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattavat kuitenkin lieventyä iän myötä.  

Persoonallisuushäiriöitä voi esiintyä eri asteisina. Lievissä häiriöissä käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia vain ajoittain. Vakavammissa häiriöissä ongelmia esiintyy jatkuvasti. Tällöin henkilö saattaa kärsiä myös muista psykiatrisista häiriöistä ja todellisuudentaju voi ajoittain pettää.  

Omahoito ja hoito

Persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta häiriöstä kärsivän oma motivaatio on ensiarvoisen tärkeää. Persoonallisuushäiriöistä kärsivät harvoin tunnistavat itse häiriötä, joten motivaatio hoitoon on usein parhaimmillaankin häilyvä. 

Persoonallisuushäiriöiden hoidossa voidaan hyödyntää psykoterapian eri muotoja.

Lääkehoidosta ei persoonallisuushäiriön hoidossa ole tavallisesti hyötyä. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin joissain tilanteissa tukea muuta hoitoa tai hoitaa persoonallisuushäiriöön liittyviä muita oireita tai häiriöitä, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta.