F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmiselle itselleen ja hänen ympäristölleen. 

Haitta näkyy tavallisesti ristiriitoina henkilön suhteissa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ristiriidat voivat altistaa masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Henkilö ei usein itse miellä ongelmallisia piirteitään häiriöksi.  

Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus

Tunne-elämältään epävakaalle persoonallisuudelle on ominaista tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus sekä huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat usein intensiivisiä ja epävakaita. Niissä on vaihtelua voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn.  

Tyypillisiä piirteitä

• Itseä koskevan käsityksen ailahtelevaisuus – välillä henkilö kokee olevansa epäonnistunut, mitätön ja hävettävä, välillä taas erinomainen ja pärjäävä.  
• Pitkäjänteisen toiminnan vaikeus – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti. Suunnitelmiin ja sovittuihin asioihin on vaikea sitoutua varsinkin silloin, jos niistä ei saa välitöntä palkkiota.  
• Tunteiden säätelemisen vaikeus – vaikeus tulla toimeen varsinkin negatiivisten tunteiden kanssa. Tämä saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.  
• Mielialat vaihtelevat nopeasti reaktioina tapahtumiin ja tilanteisiin. 
• Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyydentunne.
• Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tulee tehtyä asioita, jotka jälkikäteen harmittavat.  
• Itsetuhoisuus, joka ilmenee itsensä tahallisena vahingoittamisena tai sillä uhkaamisena.
• Ajoittainen todellisuudentajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä etenkin kriisitilanteissa.  
• Liiallinen hylätyksi tulemisen pelko 

Tunne-elämältään epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvät taipumukset johtavat usein siihen, että elämä tuntuu olevan jatkuvassa kaaoksessa ja siihen kuuluu erilaisia ihmissuhdeongelmia. Hoitokontaktissa esiintyy vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin sekä sietää rajoituksia ja sääntöjä.  

Epävakaa persoonallisuushäiriö johtaa usein sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin. Ympäristössä, joka on persoonallisuushäiriöstä kärsivälle sopiva, esiintyy oireita vähemmän tai ei ollenkaan.

Persoonallisuushäiriöiden kriteerit 

Kaikissa persoonallisuushäiriödiagnooseissa oleellisia ovat seuraavat asiat: 

1. Henkilön käyttäytyminen poikkeaa kyseisessä kulttuurissa tavanomaisena pidettävästä käyttäytymisestä. 
2. Käyttäytyminen on pitkäaikaista ja joustamatonta sekä sitä ilmenee useissa eri tilanteissa. 
3. Käyttäytyminen aiheuttaa kärsimystä henkilölle itselleen tai ongelmia sosiaalisissa suhteissa. 

Käytöksen tai persoonallisuuden muutokset

Raja normaalina pidetyn käyttäytymisen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva. Kaikki ihmiset voivat voimakkaassa stressitilanteessa kokea asioita tai käyttäytyä poikkeavilla tavoilla. Häiriöksi poikkeavaa kokemista ja käyttäytymistä kutsutaan silloin, kun se toistuu usein ja aiheuttaa huomattavaa kärsimystä. 

Persoonallisuushäiriöt eroavat persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuuden muutokset ovat aikuisiällä tapahtuvia käyttäytymisen muutoksia, jotka ilmenevät pitkittyneen stressin tai psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden seurauksina. 

Häiriön kulku ja ennuste 

Persoonallisuushäiriöt alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Niiden kehittymisessä on merkittävä rooli sekä perinnöllisillä tekijöillä että kasvuympäristöllä ja ihmissuhdekokemuksilla. 

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.  

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia häiriöitä. Ne  eivät kuitenkaan ole pysyviä. Persoonallisuus voi muuttua, ja esimerkiksi persoonallisuuden piirteiden jäykkyys ja joustamattomuus saattavat lieventyä iän myötä.   

Persoonallisuushäiriöitä voi esiintyä eri asteisina. Lievissä häiriöissä käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia vain ajoittain. Vakavammissa häiriöissä ongelmia esiintyy jatkuvasti. Tällöin henkilö saattaa kärsiä myös muista psykiatrisista häiriöistä ja todellisuudentaju voi ajoittain pettää.     

Omahoito ja hoito 

Persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta persoonallisuushäiriöistä kärsivien voi monestakin syystä olla vaikeaa sitoutua tai motivoitua hoitoon.  

Psykoterapeuttisessa hoidossa voidaan hyödyntää psykoterapian eri muotoja. 

Epävakauden hoitoon on kehitetty myös erityisiä interventioita, kuten dialektinen käyttäytymisterapia ja mentalisaatioon perustuva terapia. Nämä on tutkimuksissa todettu vaikuttaviksi hoitomuodoiksi.  

Pääasiassa tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän hoito toteutuu avohoidossa, mutta vaikea-asteisen ahdistuneisuuden tai akuutin itsemurhavaaran takia henkilö saattaa ajoittain tarvita lyhyitä sairaalahoitoja voidakseen jatkaa hoitoaan avohoidossa. 

Lääkehoidosta ei persoonallisuushäiriön hoidossa ole tavallisesti hyötyä. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin joissain tilanteissa tukea muuta hoitoa tai hoitaa persoonallisuushäiriöön liittyviä muita oireita tai häiriöitä, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta.