F60.0 Epäluuloinen persoonallisuus

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmiselle itselleen ja hänen ympäristölleen. 

Haitta näkyy tavallisesti ristiriitoina henkilön suhteissa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ristiriidat voivat altistaa masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Henkilö ei usein itse miellä ongelmallisia piirteitään häiriöksi.

Epäluuloinen persoonallisuus

Epäluuloiselle persoonallisuudelle on ominaista huomattava varautuneisuus sekä laaja-alainen epäluulo, joka kohdistuu muihin ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä. 

Epäluulon vuoksi henkilö on haluton uskoutumaan muille. Hän voi tulkita viattomatkin huomautukset tai tapahtumat itseään uhkaaviksi. Epäluuloinen persoonallisuus hankaloittaa tavallisesti merkittävästi sosiaalista elämää, mutta siitä kärsivä hakeutuu harvoin itse hoitoon. 

Hoitoon tulo tapahtuu yleensä läheisten aloitteesta. Hoitoon hakeudutaan tai ohjataan yleensä kriisitilanteessa tai masennuksen tai ahdistuneisuuden takia.

Epäluuloisen persoonallisuushäiriön piirteet

Seuraavista piirteistä vähintään neljän tulee täyttyä.

• Ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja torjuvalle käytökselle 
• Taipumus kantaa kaunaa pitkään, esimerkiksi kieltäytymällä antamasta anteeksi loukkauksia 
• Epäluuloisuus sekä taipumus kokemusten vääristymiseen, joka tapahtuu tulkitsemalla muiden neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai ylimielisiksi 
• Omien oikeuksien puolustaminen taistelunhaluisesti ja sitkeästi ottamatta huomioon kulloisenkin tilanteen todellisuutta 
• Puolison tai seksuaalikumppanin uskollisuuden toistuva ja perusteeton epäileminen 
• Itsekeskeinen ja omahyväinen elämänasenne 
• Kuvitelmat jatkuvasta vehkeilystä sekä itseä kohtaan että maailmassa yleensä  

Persoonallisuushäiriöiden kriteerit 

Kaikissa persoonallisuushäiriödiagnooseissa on oleellista, että

1. henkilön käyttäytyminen poikkeaa kyseisessä kulttuurissa tavanomaisena pidettävästä käyttäytymisestä 
2. käyttäytyminen on pitkäaikaista ja joustamatonta sekä ilmenee useissa eri tilanteissa 
3. käyttäytyminen aiheuttaa kärsimystä henkilölle itselleen tai vastoinkäymisiä sosiaalisissa suhteissa

Käytöksen tai persoonallisuuden muutokset

Raja normaalina pidetyn käyttäytymisen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva. Myös psyykkisesti terveet ihmiset voivat voimakkaassa stressitilanteessa kokea asioita tai käyttäytyä poikkeavilla tavoilla, mutta se jää lyhytaikaiseksi ja on tilannekohtaista. 

Persoonallisuushäiriöt eroavat persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuuden muutokset ovat aikuisiällä tapahtuvia käyttäytymisen muutoksia, jotka ilmenevät pitkittyneen stressin tai psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden seurauksina. 

Häiriön kulku ja ennuste 

Persoonallisuushäiriöt alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Niiden kehittymisessä kasvuympäristöllä ja ihmissuhdekokemuksilla on merkittävä rooli. 

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.  

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia häiriöitä, jotka voivat kestää koko eliniän. Niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattaa kuitenkin lieventyä iän myötä. 

Persoonallisuushäiriöitä voi esiintyä eri asteisina. Lievissä häiriöissä käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia vain ajoittain. Vakavammissa häiriöissä ongelmia esiintyy jatkuvasti. Tällöin henkilö saattaa kärsiä myös muista psykiatrisista häiriöistä ja todellisuudentaju voi ajoittain pettää.

Omahoito ja hoito 

Persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta häiriöstä kärsivän oma motivaatio on ensiarvoisen tärkeää. Persoonallisuushäiriöistä kärsivät harvoin tunnistavat itse häiriötä, joten motivaatio hoitoon on usein parhaimmillaankin häilyvä. 

Persoonallisuushäiriöiden hoidossa voidaan hyödyntää psykoterapian eri muotoja. 

Lääkehoidosta ei persoonallisuushäiriön hoidossa ole tavallisesti hyötyä. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin joissain tilanteissa tukea muuta hoitoa tai hoitaa persoonallisuushäiriöön liittyviä muita oireita tai häiriöitä, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta.