Self-help program
9. Ruokailujen tukeminen
Tavoitteena on saada sairastunut syömään ainakin hiukan enemmän kuin mitä syömishäiriö antaisi hänen syödä.
Ilmapiiri
Syöminen herättää etenkin ravitsemuskuntoutuksen alkuvaiheessa sairastuneessa silkkaa kauhua. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että ruokailutilanne pyritään rauhoittamaan. Tilanteen tulee olla sairastuneelle mahdollisimman turvallinen. Se parantaa syömisen todennäköisyyttä onnistua.
Tilanteen rauhoittaminen vähentää myös tukena toimivan läheisen kuormitusta. Se antaa hänelle myös paremmat mahdollisuudet keskittyä valvontaan.
Kun toipuminen etenee ja sairastunut suhtautuu syömiseen vapautuneemmin, ei asialla ole enää niin paljon merkitystä.
Ruokapöytä ei ole oikea paikka
- syömisen epäonnistumisen seuraamusten asettamiselle
- toipumisen tavoitteiden asettamiselle
- hankalien tunteiden käsittelylle ja niistä keskustelemiselle
- paino- ja kehopuheelle
- perheenjäsenten tai tukihenkilön omien laihdutuspyrkimysten tai ruokavalioiden esittelylle
- eri perheenjäsenten annoskokojen vertailulle
- ruoan terveellisyyden tai eettisyyden ruotimiselle
- eri ruoka-aineiden arvottamiselle
Asenne ja ilmaisut
Ruokailua tukevan henkilön tulee vakuuttaa, että tarjolla olevan ruoan syöminen on täysin turvallista. Tukihenkilön epävarmuus tai annoskoon kauhistelu lisää sairastuneen kauhua ja vastustusta. Tukihenkilön tehtävänä on antaa lupa syödä, kun syömishäiriö yrittää sen kieltää.
Sairastuneelle voi toistella, että ”ruoka on lääkettä ja tarvitset tämän kaiken”. Jos sairastunut kyselee, miten kauan ”pakkosyöttämistä” kestää, voi vastata, että niin kauan, kunnes syöminen ei enää ahdista. Tämä viittaa mielen toipumiseen, ei mihinkään tavoitepainoon.
Kehottaminen
Lyhyet, lempeät kehotukset toimivat paremmin kuin pitkä saarna syömisen eduista:
- "Otapa seuraava haarukallinen."
- "Juopa kulaus maitoa."
- "Ota haukkaus leivästä. Se on täysin turvallista. "
Älä provosoi
Mitä enemmän syömishäiriötä haastetaan, sitä suurempi vastustus siitä seuraa. Sairastunut voi yrittää provosoida esimerkiksi haukkumalla ruokaa tai tukihenkilöä. Sairastuneen tavoite on lähteä ruokapöydästä ja ilmoittaa: ”Nyt sä suututit mut! En syö enää mitään, ja se on sun syytä!”
Provosointiyrityksiin kannattaa suhtautua kärsivällisyydellä ja lempeydellä: ”Ikävä, että sinusta tuntuu tuolta, mutta haukkaapa nyt leipääsi.”
Älä väittele
Väittelyyn houkuttelu on erittäin tavallista. Jos jompikumpi kiihtyy liikaa, kannattaa ottaa aikalisä: ”Tästä ei kannata keskustella enempää. Nyt syödään loppuun ja puhutaan myöhemmin.”
Eteenpäin vievät ja väittelyyn johtavat vastaukset
Harhauttaminen
Sairastuneen kokemaa pelkoa ja ahdistusta voi yrittää ruokailuiden aikana vähentää harhauttamalla. Harhautuksena voi toimia esimerkiksi tukihenkilöiden ylläpitämä kevyt keskustelu, musiikin tai äänikirjan kuuntelu, ääneen lukeminen, ristikon tai sudokujen ratkominen tai videoiden katselu.
Pidä kuitenkin huolta siitä, ettei harhauttaminen vie omaa huomiokykyäsi muualle.
Huijaamisyritykset
Ruokailua tukevan on syytä olla tarkkana huijaamisyritysten varalta. Sairastunut saattaa ruokaillessa kiinnittää huomiosi muualle. Samalla hän voi yrittää piilottaa ruokaa vaatteisiinsa tai pöydän alle, pyyhkiä rasvaa tai salaatinkastiketta vaatteisiinsa, pöytäliinaan tai hiuksiinsa tai antaa ruokaa lemmikille.
Sairastunut saattaa sotkea lautasensa, jotta hän vaikuttaisi syöneen enemmän kuin on. Hän voi murustella leivät pitkin pöytää tai kuoria perunat tai hedelmät mahdollisimman paksusti. Hän voi yrittää laimentaa avatuissa pakkauksissa olevia juomia.
On tavallista, että sairastunut yrittää käydä kauppaa siitä, mitä vielä tarvitsee syödä. Hän voi luvata esimerkiksi syödä seuraavalla kerralla enemmän. Nämä lupaukset harvoin toteutuvat.
Huijaamiseen puuttuminen
Puutu asiaan lempeästi, mutta määrätietoisesti. Kerro, mitä olet havainnut ja totea, että se ei voi jatkua: ”Ruoka on lääkettä, ja tarvitset tämän kaiken. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta minä olen tässä ja autan.”
Tilaisuudet huijata kannattaa yrittää minimoida esimerkiksi
- lisäämällä valvontaa
- korvaamalla hukattu ruoka
- poistamalla pöytäliina ja servietit
- tarkistamalla taskut
Korjaavat toimenpiteet tehdään päättäväisesti, mutta ystävällisesti: ”Syöminen on välttämätöntä, enkä voi antaa syömishäiriön estää sitä.”
Älä tee korjauksia vihaisesti: ”….koska temppuilet tuolla tavalla!”
Syömisen jälkeen
Sairastunutta saattaa ahdistaa syöty ruokamäärä, joten häntä ei pidä jättää yksin heti ruokailun jälkeen. Valvontaa tarvitaan, koska tunnepuuskat ja itsensä vahingoittaminen ovat mahdollisia.
Osalla esiintyy tyhjentäytymiskäyttäytymistä. Silloin vessakäynnit on syytä estää tunnin ajan. Myös pyrkimystä pakkoliikuntaan voi esiintyä. Sairastunut voi pakkoliikkua myös ennen ruokailua.
Harhauttaminen aterian jälkeen
Vanhemmat voivat vuorotella tukemisessa. Ruokailua valvonut voi levätä toisen vanhemman jatkaessa valvontaa syömisen jälkeen. Sisarukset voivat auttaa harhauttamisessa.
Sairastunut voi myös kokeilla hallita ahdistustaan erilaisilla hengitysharjoituksilla. Harjoituksia löydät Mielenterveystalon Rentoutus ja hengitys -ohjelmasta.
Kuinka kauan ruokailuja tuetaan?
Toipumisen aikana syömishäiriön aiheuttamat fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset oireet häviävät ensin. Käyttäytymisen ja ajatuksen tason muutoksiin menee ravitsemustilan korjaantumisen jälkeen vielä kuukausia tai jopa yli vuosi.
Ruokailuiden tukemisesta ei siis voi toipumisen aikana tinkiä.
Milloin tukemista voi vähentää?
Valvontaa voi keventää, kun sairastunut suhtautuu syömiseen positiivisemmin ja on lopettanut yritykset huijata sekä rajoittaa tai kompensoida syömisiään. Sairastuneen vastuun lisääminen aloitetaan helpoimmista asioista.
Takapakkien välttämiseksi muutoksia tehdään pienin askelin. Jos fyysisen ja psyykkisen toipumisen eteneminen pysähtyy, pitää valvontaa tilapäisesti lisätä.
Tilanteet helpottuvat vähitellen
Läheisen on hyvä tiedostaa, että tuentarve muuttuu toipumisen aikana. Alussa ruokailut voivat olla tuskallisia ja ahdistavia kaikille. Ne muuttuvat vähitellen helpommiksi. Vaikka tukea joutuisi antamaan pitkään, ei se koko aikaa kuormita läheistä yhtä paljon kuin toipumisen alussa.
Huomaa: viimeisten kilojen ahdistus
Rajoittavista syömishäiriöistä toipuvat kokevat usein ahdistuksen lisääntymistä silloin, kun paino lähestyy hyvinvointipainoa. Tällöin toipuva pelkää, että painon nousu jatkuu loputtomiin.
Asiaa pahentaa aliravitsemuksesta toipuvan usein kokema pohjaton nälkä. Sairastunut voi pelätä sairastuneensa ahmintahäiriöön.
Koska tilanne voi näyttää fyysisesti hyvältä, saattaa läheinenkin kyseenalaistaa ravitsemuskuntoutuksen jatkoa ja toppuutella syömistä. Tällöin sairastunut saattaa palata rajoittamiseen. Toipuminen voi jäädä kesken ja henkisestä kapasiteetista kulua edelleen iso osa kalorien laskemiseen sekä syömisen ja liikkumisen suunnitteluun.
Syömistä jatketaan, kunnes se ei enää ahdista
Viimeisten kilojen ahdistus menee ohi, kunhan elimistön annetaan kunnolla toipua ja painon korjaantua. Syödä täytyy niin kauan, ettei syöminen enää ahdista.
Ahdistuksen ollessa päällä toipuva saattaa kuitenkin tarvita hetkellisesti enemmän tukea ja kannustusta.