Jieštipšomohjelm

Pelko on eloonjäämisen kannalta keskeinen tunne. Pelon tarkoituksena on varoittaa lähestyvästä vaarasta ja auttaa toimimaan tilanteessa ripeästi ja tehokkaasti.

Ahdistus on eräänlaista pelkoa, jolle ei ole selkeää ulkoista kohdetta. Sen tarkoituksena on varoittaa jo etukäteen mahdollisesta tulevasta vaarasta.

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy tyypillisesti ahdistusreaktioita, jotka käynnistyvät ilman syytä, mutta joihin reagoidaan siten kuin ne viestittäisivät todellisesta vaarasta.

Näistä reaktioista opetellaan pois altistusharjoitusten avulla. Ahdistuksentunteen opitaan olevan vaaraton, kun kerta toisensa jälkeen huomataan, ettei harjoituksissa virinnyt ahdistus johtanut mihinkään pahaan.

Vihantunne herää esimerkiksi silloin, kun ihminen kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Vihantunne antaa energiaa kohdata tilanne ja korjata havaittu vääryys jämäkästi.

Vihantunnetta saatetaan yli- tai alisäädellä.

• Alisäätelyssä vihaa ei kyetä hillitsemään, ja se johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen.
• Ylisäätelyssä vihan koetaan olevan jotakin kiellettyä tai pelottavaa, ja se pyritään tukahduttamaan.

Väkivaltaisten pakkoajatusten taustalla saattaa olla vihantunteiden tukahduttamista. Toipumisessa on tällöin oleellista oppia sallimaan itselleen normaalit vihantuntemukset.

Altistamisen avulla on mahdollista oppia, että vihaisia ja väkivaltaisia ajatuksia on turvallista ajatella ilman, että se johtaa tekoihin. Näin vihantunteiden käsittely helpottuu.

Pakko-oireisessa häiriössä voi myös herätä vihantunteita silloin, kun rituaalit eivät suju niin kuin olisi halunnut. Esimerkiksi jos läheinen keskeyttää itselle tärkeän rituaalin, saattaa turhautuminen purkautuminen suuttumuksena. Kun tarve rituaaleihin vähenee altistusharjoitusten myötä, vähenevät myös tällaiset reaktiot.

Häpeäntunne saa ihmisen kokemaan epämukavuutta toimiessaan sopimattomasti suhteessa muihin.

Parhaimmillaan häpeäntunne auttaa ihmistä sopeutumaan, koska se laittaa pohtimaan, miltä oma toiminta näyttää muiden silmissä. Jos häpeä herää väärissä tilanteissa tai on kohtuuttoman voimakasta, kääntyy häpeäntunne kuitenkin sopeutumista vastaan.

Ongelmallinen suhde häpeään voi johtaa kohtuuttomiin kelpaamattomuuden- ja arvottomuudentunteisiin. Näitä tasapainottaakseen ihminen saattaa vaatia itseltään täydellisyyttä tai hyväksyä ylivastuullisen elämänasenteen. On myös mahdollista, että häpeäntunteita vältellessä elämä kapeutuu huomattavasti.

Joskus voi olla järkevää lisätä altistushierarkiaan häpeän kohtaamiseen tähtääviä askeleita, sillä myös häpeään liittyvä kärsimys vähenee siihen liittyviä tunteita kohtaamalla.

Tunteiden kohtaaminen helpottuu, kun muistaa, että kaikenlaiset tunteet ovat ymmärrettäviä. Tunteisiin ei voi kuolla, ja kaikki tunteet menevät aikanaan ohi.

Seksuaalisuus on oleellinen osa ihmisyyttä koko elämänkaaren ajan.

Kaikkien on itse tutustuttava omaan seksuaalisuuteensa, löydettävä omat halunsa ja toiveensa sekä määritettävä omat rajansa. Seksuaalisuus on osa ihmisen persoonaa, eikä sitä voi erottaa muusta elämästä.

Ei ole mitenkään tavatonta, että pakko-oireiden sisällöt liittyvät jollain tavoin seksuaalisuuteen. On tärkeää oivaltaa, että seksuaaliset pakkoajatukset ovat vain ajatuksia. Ne eivät kuvaa ihmisen todellisia haluja.

Päinvastoin, usein pakkoajatusten seksuaaliset sisällöt kuvaavat häpeällisintä tai pelottavinta mahdollista vaihtoehtoa. Jotakin, jonka toteutuminen olisi pahinta.

Kärsimys vähenee, kun opitaan hyväksymään myös seksuaalisuuteen liittyvät ajatukset, olivat ne sitten millaisia tahansa.

Tässäkin on olennaista muistaa, että ajatukset eivät ole sama asia kuin todelliset halut tai teot. Kaikkea voi ajatella, mutta ihan kaikkea ei voi tehdä.

Syyllisyydentunne viriää, kun ihminen kokee tehneensä jotain väärää.

Syyllisyydenkokemus voi tuntua raskaalta, ja siihen usein liittyy myös katumuksentunteita. Fyysisesti syyllisyydentunne voi tuntua esimerkiksi puristavana ja painostavana tunteena vatsan seudulla.

Syyllisyydentunteen voi tunnistaa myös siihen liittyvästä tarpeesta sovittaa vääräksi mielletty teko. Syyllisyys on häpeän lailla tarpeellinen tunne, joka auttaa tunnistamaan oikean ja väärän rajan.

Pakko-oireisessa häiriössä voimakas syyllisyydentunne voi viritä ilman syytä. Se voi viritä teoista, joita on vain ajateltu, mutta joita ei ole tehty. Tästäkin voi päästä eroon altistusharjoitusten avulla.

Inhontunne viriää, kun joudutaan lähelle jotakin kuvottavaksi miellettyä.

Inhontunne voi saada aikaan kuvotuksen ja oksetuksen kokemuksia, ja inhon kohdetta pyritään voimakkaasti välttämään. Inhontunne on hyödyllinen esimerkiksi pilaantuneen ruoan välttämiseksi.

Pakko-oireisessa häiriössä inhontunne viriää myös aiheettomasti ja saa kohtuuttomat mittasuhteet. Inhontunne saattaa myöhemmin hautautua esimerkiksi pelontunteen alle. Esimerkiksi likaan liittyvän pelon alta voi paljastua inhontunteita.