Self-help program
7. Pelkojen kohtaaminen
Jotta ahdistus voisi helpottaa, tarvitsee lapsi myönteisiä kokemuksia omien tunteidensa kanssa pärjäämisestä sekä siitä, etteivät pelätyt asiat välttämättä toteudu.
Miten ja miksi tätä harjoitellaan?
Ahdistaviin tilanteisiin meneminen ei ole mukavaa eikä helppoa. Siksi pelkojen kohtaamisen tulee tapahtua vaiheittain. Aloittakaa helposta tilanteesta, ja pilkkokaa haasteet pieniin osiin.
Harjoittelun tavoite ei ole se, että lapsi ei enää kokisi ahdistusta. Olennaisempaa on opettaa lapselle keinoja tunteen kanssa pärjäämiseen. Monesti myös ahdistuksentunne lievittyy, kun lapsen taidot kehittyvät ja kokemukset karttuvat.
Tätä harjoitusta tehdessä on suositeltavaa, että olet tutustunut Tunnemittariharjoitukseen ja harjoitellut tunnemittarin käyttöä lapsesi kanssa.
Ohjeita askelten toteuttamiseen
- Tilanteessa on hyvä pysyä riittävän kauan. Näin lapsi ehtii huomata, ettei mitään pahaa tapahdu. Tarkoituksena on myös huomata, että ahdistuneesta olosta huolimatta pystyy toimimaan.
- Harjoitelkaa tilannetta uudestaan ja uudestaan. Jokaista askelmaa tulisi tehdä niin monta kertaa, että pikemminkin tylsistyy kuin huolestuu! Toistojen myötä itsevarmuus vahvistuu eikä seuraavaan askelmaan siirtyminen tunnu enää niin vaikealta.
- Lapsi saattaa vaivihkaisilla tavoilla yhä välttää vaikeita tunteita, vaikka olisikin uskaltautunut tilanteeseen. Huomatkaa mahdolliset turvastrategiat, jotka estävät lasta kohtaamasta pelkoaan aidosti.
- Näitä ovat esimerkiksi musiikin kuuntelu, kännykän näprääminen, katsekontaktin välttely, ”taikaesine” tai koiran, kaverin tai vanhemman seurassa oleminen. Voisiko seuraava askel olla saman asian kohtaaminen ilman turvakeinoa?
- Älkää lannistuko takapakeista ja vaikeuksista. Toiset päivät tulevat olemaan helppoja, toiset vaikeita. Ahdistuksen kesyttämisessä tärkeintä on yrittäminen.
- Muistakaa, että onnistumisten lisäksi palkitaan myös yrittämisestä!
Animaatiossa (1:39) näet, miten pelon kohtaamista voi harjoitella asteittain lapsen kanssa. Voit katsoa animaation yhdessä lapsesi kanssa ennen harjoituksen tekoa.
Harjoitus: Portaat pelkojen kohtaamiseen
Tavoite
Opitte keinon, jolla lapsi voi kohdata pelkonsa pienin ja turvallisin askelin.
Ohje
1. Asettakaa päätavoite
Asettakaa tavoite, joka on konkreettinen ja jonka saavuttaminen on mahdollista.
- Mitä lapsi tai sinä toivoisit hänen pystyvän tekemään? Motivaation kannalta on tärkeää, että lapsi saa itse vaikuttaa tavoitteeseen, vaikka muutostoive tulisikin ensisijaisesti vanhemmalta.
- Millaisia asioita ahdistus tai pelko tällä hetkellä estää lasta tekemästä?
- Tekeekö lapsi ahdistuksen takia jotain tarpeettoman paljon, kuten varmistelee asioita?
- Jos lapsi on huolissaan monesta eri asiasta, luodaan jokaiselle tavoitteelle oma porrassuunnitelmansa.
2. Keksikää mahdolliset askelmat
Tehkää yhdessä suunnitelma, jonka avulla pelon voi kohdata vähitellen, askel kerrallaan. Jokainen askelma vie lasta hieman lähemmäs päätavoitetta. Kirjoittakaa ideat ylös paperille tai post-it-lapuille.
Ensimmäinen askelma on sellainen, että sen tekeminen tuntuu lapsesta hieman jännittävältä, mutta hän arvioi pystyvänsä tekemään sen melko helposti. Tehkää seuraavista askelmista aina hieman edellisiä haastavampia. Suunnitelkaa niin monta askelmaa kuin lapsi kokee tarvitsevansa tavoitteeseen pääsemiseksi.
Esimerkkejä asioista, joita voi muuttaa askeleiden välillä:
- Keitä lapsen seurassa on harjoituksen aikana? Eroa voi olla esimerkiksi siinä, kuinka hyvin lapsi tuntee heidät.
- Tehdäänkö harjoitus tutussa vai vieraassa paikassa?
- Kuinka pitkään lapsi pysyy tilanteessa?
- Kuinka paljon aikaa lapsi käyttää valmistautumiseen?
- Kuinka paljon pelottavaa asiaa muutetaan? Esimerkiksi pimeän sietämistä harjoiteltaessa voi olla vaihtelua valon määrässä.
3. Arvioikaa askelmien haastavuus
Pyydä lasta arvioimaan, kuinka paljon minkäkin askelman tekeminen häntä pelottaisi asteikolla 0–10, jos hänen pitäisi tehdä kyseinen askelma tänään. 0 = ei lainkaan, 10 = äärimmäisen paljon.
Varmistakaa, että seuraavat asiat toteutuvat:
- Ensimmäisen askelman arvio on riittävän matala (2 tai 3).
- Askelmat ovat oikeassa järjestyksessä eli lapsen mielestä helpoimmasta vaikeampaan.
- Askelmien välillä ei ole liian suuria vaikeuseroja. Tarvittaessa keksikää lisää väliaskelmia.
4. Sopikaa palkinnot
Sopikaa lapsen kanssa sopiva palkinto jokaisen askelman sekä päätavoitteen saavuttamisesta. Helpoimmista askelmista lapsi saa pieniä palkintoja ja vaikeammista isompia palkintoja.
5. Aloittakaa suunnitelman toteuttaminen
Sopikaa lapsen kanssa, missä ja milloin toteutatte portaiden ensimmäisen askelman.