F93 Lapsuudessa alkavat tunne-elämän häiriöt

Tässä kerrotaan lapsuudessa alkavien tunne-elämän häiriöiden diagnooseista sekä kulusta ja hoidosta.

Lapsuudessa alkavat tunne-elämän häiriöt ovat lapsen tunnesäätelyyn liittyviä häiriöitä, joissa painottuvat ahdistuneisuus- ja pelko-oireet.

Tähän ryhmään kuuluvat seuraavat diagnoosit:

F93.0 Lapsuuden eroahdistushäiriö
F93.1 Lapsuuden pelko- ja ahdistushäiriö
F93.2 Lapsuuden sosiaalinen ahdistushäiriö
F93.3 Sisaruskateushäiriö
F93.80 Lapsuuden yleistynyt ahdistushäiriö

Lisäksi ryhmään kuuluvat diagnoosit

F92.8 Muu samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö
F92.9 Määrittämätön samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö

Kriteerit

Diagnoosiin vaaditaan normaalista poikkeavaa ahdistuneisuutta ja pelkoa liittyen tilanteisiin, joissa lapsi joutuu tai saattaa joutua eroon vanhemmistaan.

Häiriöön voi liittyä

voimakasta ja jatkuvaa huolta läheisen onnettomuuteen joutumisesta, läheisen menettämisestä tai kuolemasta tai läheisestä eroon joutumisesta
kouluun tai muualle lähtemisen tai erillään nukkumisen vastustamista
pelkoa yksin olemisesta
toistuvia painajaisia tai ruumiillisia oireita
erotilanteisiin liittyvää tuskaisuutta, kuten itkuisuutta, kiukunpuuskia, apatiaa tai sosiaalista vetäytymistä

Tätä diagnoosia käytetään, kun lapsi on poikkeuksellisen varovainen vieraita ihmisiä kohtaan sekä kokee epätavallisen voimakasta pelkoa tai ahdistuneisuutta uusissa, oudoissa tai sosiaalisesti uhkaavissa tilanteissa.

Lapsella on kuitenkin hyviä sosiaalisia suhteita perheenjäsenten tai muuten tuttujen henkilöiden kanssa.

Diagnoosiin vaaditaan, että ongelmat ovat alkaneen varhaisvuosina ja haittaavat sosiaalista toimintakykyä.

Oireita:

jatkuvaa ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa, joissa lapsi tapaa vieraita ihmisiä, myös ikätovereita
sosiaalista välttämiskäyttäytymistä
vieraiden ihmisten seurassa liiallista itsensä tarkkailemista, nolostumista ja kohtuutonta huolestuneisuutta omasta käytöksestä
merkittävää sosiaalisten suhteiden häiriintymistä ikätovereiden tai muiden kanssa
uusissa tai pakotetuissa sosiaalisissa tilanteissa aiheutuvaa merkittävää ahdistusta ja epämukavuutta, joka ilmenee itkemisenä, spontaanin puheen puuttumisena tai vetäytymisenä
sosiaalisten suhteiden rajoittumista

Lasten ja nuorten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ilmenee kapeammin kuin aikuisilla. Lapsilla ja nuorilla myös autonomisen hermoston liikatoimintaan liittyvät oireet ovat lievempiä.

Oireet aiheuttavat kuitenkin merkittävää haittaa arjessa.

Oireita:

voimakas ahdistus ja huolestuneisuus, joka ilmenee pelokkaina ennakko-odotuksina ja koskee useita tapahtumia ja toimintoja.
vaikeus hallita huolestuneisuutta
levottomuus, ärtyneisyys, ”pinnan kireys” ja hermostuneisuus – esimerkiksi psyykkistä jännitystä ja kyvyttömyyttä rentoutua
väsymys tai herkkä uupuminen huolestuneisuuden tai ahdistuksen vuoksi
keskittymisvaikeudet tai "tyhjä olo päässä”
lihasjännitys
ahdistuksen tai huolestuneisuuden aiheuttamat unihäiriöt – esimerkiksi vaikeus nukahtaa, yöheräily tai levoton ja virkistämätön uni

Diagnoosiin vaaditaan, että ahdistus ja huolestuneisuus esiintyvät useissa toiminnoissa ja ettei ahdistuneisuus esiinny erillisinä kohtauksina, kuten paniikkihäiriössä. Päähuolenaiheet eivät saa keskittyä vain yhteen teemaan.

Häiriön kulku ja ennuste

Pienten lasten tunne-elämän häiriöt liittyvät tavallisesti varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen puutteisiin. Niiden taustalla voi kuitenkin olla myös biologisia sekä muita ympäristötekijöitä.

Lapsuudessa alkavat tunne-elämän häiriöt muistuttavat monelta osin ryhmään F40–48 kuuluvia neuroottisia, stressiin liittyviä ja somatoformisia eli elimellisoireisia häiriöitä. Näitä ovat esimerkiksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Lapsuudessa alkavat tunne-elämän häiriöt eivät kuitenkaan automaattisesti jatku aikuisiällä neuroottisina häiriöinä. Ne voidaan ennemminkin nähdä normaalin kehityksen äärimuotoina.

Pääosa lapsista, joilla on tunne-elämän häiriöitä, kasvaa normaaleiksi aikuisiksi. Lapsuuden tunne-elämän häiriöiden ennuste nähdään parempana kuin neuroottisten häiriöiden.

Omahoito ja hoito

Lasten tunne-elämän häiriöiden hoidossa painottuvat psykologiset hoidot eli lääkkeettömät interventiot, jotka kohdistetaan käyttäytymiseen, psyykkisiin toimintoihin tai ympäristöön.

Vanhemmuustaito-ohjauksella sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ohjaamisella voidaan tukea lapsen normaalia kehitystä. Myös yksilö- tai perheterapiaa voidaan hyödyntää.

Lääkehoito ei tunne-elämän häiriöiden hoidossa ole ensisijaista, mutta siitäkin saattaa olla hyötyä.

Oheissairauksien asianmukainen hoito on tärkeää.

Lasten tunne-elämän häiriöt nousevat tavallisesti esiin kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai neuvolassa. Niitä myös hoidetaan pääasiassa koulussa, neuvolassa tai terveysasemalla.

Mikä on diagnoosi?

Mielenterveyshäiriöihin liittyvät diagnoosit esitellään WHO:n kehittämän kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen mukaisesti.

Miten Mielenterveystalo.fi voi auttaa?

Oirekyselyt

Oirekyselyn avulla voit arvioida oireidesi vakavuutta. Saat tuloksista myös vinkkejä siitä, mitä sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Kaikki oirekyselyt

Omahoito-ohjelmat

Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia.

Nettiterapiat

Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.