F63 Käytös- ja hillitsemishäiriöt

Pelihimon diagnoosin olennainen piirre on toistuva pelaaminen, joka jatkuu ja lisääntyy, vaikka siitä aiheutuu haittoja. Haitat voivat olla köyhtymistä, perhesuhteiden huononemista ja henkilökohtaisen elämän hajaannusta. 

Tavallisesti puhutaan peliriippuvuudesta tai ongelmapelaamisesta. Ongelma voi liittyä rahapeleihin tai peleihin, joihin ei liity raha, kuten tietokone- ja mobiilipeleihin. 

Pelihimoon kuuluu toistuvia pelijaksoja, jotka hallitsevat elämää. 

Pelihimolle tyypillistä on seuraavat asiat: 

• Pelaaminen jatkuu huolimatta siitä, että se aiheuttaa kärsimystä tai vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
• Pelaaminen aiheuttaa vahinkoa henkilölle itselleen, hänen sosiaalisille suhteilleen tai esimerkiksi hänen ammatillisille sitoumuksilleen.
• Henkilö ei itse pysty lopettamaan pelaamistaan ja hillitsemään pelaamisentarvettaan. 
• Pelaamiseen liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua. 

Tuhopolttohimosta kärsivä henkilö sytyttää tai yrittää sytyttää omaisuutta tai muita kohteita tuleen ilman selvää syytä. Tätä tapahtuu toistuvasti ja usein. Hän askaroi muutenkin jatkuvasti tuleen ja polttamiseen liittyvien asioiden parissa. 

Ennen tuhopolttotoimintaa henkilö tuntee usein kasvavaa jännitystä ja heti sen jälkeen voimakasta kiihtymystä.  

Henkilö saattaa myös olla epätavallisen kiinnostunut sammutustoiminnasta, kuten paloautoista. Hän saattaa toistuvasti hälyttää palokuntaa.  

Tulipalojen sytyttämisen halun taustalla voi myös olla esimerkiksi etenevä muistisairaus, elimellinen sairaus, skitsofrenia, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tai alkoholismi tai muu päihteiden käyttö. Tällöin tuhopolttohimon diagnoosia ei aseteta. 

Näpistelyhimossa eli kleptomaniassa henkilöllä on toistuva halu varastaa tavaroita, joita hän ei välttämättä tarvitse.

Häiriöstä kärsivä ei pysty vastustamaan halua varastaa. Varastaminen tapahtuu yksin, ja se tuottaa jännitystä ja mielihyvää. Varastettu tavara saatetaan heittää pois, säilöä, lahjoittaa tai palauttaa.

Karvojennyppimishäiriössä henkilöllä on toistuva tarve nyppiä hiuksia tai ihokarvoja, ja hän ei pysty vastustamaan tarvetta.

Häiriö johtaa tavallisesti huomattavaan karvojen puuttumiseen. Karvojen nyppimistä edeltää tavallisesti lisääntyvä jännitys, ja sitä seuraa helpotuksen- tai tyydytyksentunne.

Yleisyys ja ennuste 

Arviot siitä, kuinka iso osa väestöstä kärsii pelihimosta, vaihtelevat 0,018:sta jopa 1,5 %:iin. On arvioitu, että pelihimoa tunnistetaan huonosti, ja siksi sitä diagnosoidaan harvemmin kuin olisi syytä. 

Lievempi muoto eli rahapeliongelma on arvioitu olevan noin 3 %:lla suomalaisista. 

Peliriippuvuuden taustalla voi olla biologisia, geneettisiä tai sosiaalisia tekijöitä. Taustasyyt voivat liittyä myös ympäristöön tai persoonallisuuteen. Joskus taustalla on kehityksellinen häiriö, kuten ADHD.  

Pelihimo ei ole krooninen sairaus vaan enemminkin vaihteleva tila. Elämän aikana voi olla erilaisia vaiheita pelaamisen suhteen. Henkilöllä voi olla pitkiäkin pelaamattomuusjaksoja, joita seuraa retkahdus. 

On myös arvioitu, että 30–50 %:a toipuu ilman ammattilaisten apua.

Rahapelaamisen haitat  

Hallitsematon rahapelaaminen johtaa usein taloudellisiin ja tunnetason haittoihin. Usein haittoja ilmenee myös ihmissuhteissa, erityisesti perhesuhteissa.

Riippuvuuden tyypillinen piirre on pelaamisen salaaminen läheisiltä. 

Pelaaminen mahdollistetaan usein lainarahalla tai rikollisin keinoin. Koska tyypillisesti  rahapeliriippuvuutta hävetään, pysyy se usein pitkään tunnistamattomana. Se usein myös pahenee ajan myötä, ja hoitoon hakeudutaan harvoin itse. 

Digipelaamisen haitat 

Hallitsematon digipelaaminen tuo mukanaan terveydellisiä haittoja, kuten unihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia. Pelin ulkopuolinen elämä voi kaventua. Myös muita psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia voi ilmetä.

Digipelit ovat usein alaikäisille helpommin saatavilla kuin täysi-ikäisille suunnatut rahapelit. Tämän vuoksi alaikäiset myös altistuvat useammin digipelien kuin rahapelien haitoille. 

Digipelaaminen saattaa myös altistaa haitalliselle rahapelaamiselle.

Tuhopolttohimon taustatekijät voivat olla monenlaisia. Taustalla on usein henkistä pahoinvointia, itsetuhoisuutta ja parisuhdeongelmia.

Lisäksi taustalla esiintyy usein muita mielenterveyden häiriöitä. Näistä tavallisin on persoonallisuushäiriö. Seuraavaksi eniten tuhopolttajat kärsivät psykoottisista häiriöistä ja kehitysvammaisuudesta. 

Tuhopolttohimo on tavallisempaa miehillä kuin naisilla.

Näpistelyhimoa saattaa esiintyä satunnaisesti, jaksoissa tai toistuvasti. Se voi olla myös jatkuvaa ja pitkäaikaista.

Siitä, miten yleisestä häiriöstä on kyse, ei ole tietoa. Sen kuitenkin arvellaan olevan yleisempää naisilla kuin miehillä.

Kleptomania saattaa päättyä itsestään, mutta siitä kärsivän olisi hyvä hakea apua. 

Tavallisesti stressi ja negatiiviset tunteet lisäävät näpistelyhimoa.

Karvojen nyppimistä voi tapahtua joko hetkittäin tai jopa useiden tuntien jaksoissa.

Satunnainen hiusten tai ihokarvojen nyppiminen on suhteellisen tavallista lapsilla. Varsinaista häiriötä puolestaan ilmenee väestöstä arviolta 1–3 %:lla.

Häiriö alkaa tavallisesti lapsuudessa. Osalla se lakkaa itsestään, mutta osalla se jatkuu pitkään. Sen voimakkuus voi vaihdella.

Karvojennyppimishäiriön diagnooseja on enemmän naisilla kuin miehillä. Naiset kuitenkin hakeutuvat kyseisen häiriön takia miehiä useammin hoitoon, joten sen yleisyys ei välttämättä riipu sukupuolesta.

Stressi usein voimistaa tai laukaisee oireita.

Peliriippuvuuden hoitoon täytyy motivoitua itse.

Internetistä löytyy itsearviointeja sekä tuki- ja hoito-ohjelmia. Muita keinoja, joilla voi itse vaikuttaa tilanteeseen, ovat pelaamisen rajoittaminen tai estäminen sekä rahankäytön suunnittelu. 

Joskus on apua muilta ihmisiltä saatavasta konkreettisesta tuesta. Esimerkiksi läheisten kanssa voi tehdä suunnitelman siitä, miten laskut saa maksettua ajoissa. Viranomaisten kanssa voi selvittää esimerkiksi mahdollisuuksia edunvalvontaan. 

Hoitoa voi saada myös esimerkiksi päihdehoitoyksiköistä, mielenterveyspalveluista tai riippuvuushäiriöihin perehtyneistä hoitopaikoista. Myös terveyskeskuksesta, opiskeluterveydenhuollosta tai työterveyshuollosta voi saada apua.  

Muiden häiriöiden, kuten masennuksen tai ahdistuneisuuden, asianmukainen hoito on tärkeää, jotta on voimavaroja muutokseen. Samasta syystä on tärkeää saada tukea taloudellisen tilanteen selvittelyyn, jos esimerkiksi velat aiheuttavat kuormitusta. 

• Peluuri tarjoaa tuki-, ohjaus- ja neuvontapalveluita rahapelaajille (peluuri.fi) (opens in a new window, goes to a different website)
• Rahapelaaminen päihdelinkki.fi -sivustolla (paihdelinkki.fi) (opens in a new window, goes to a different website)

Tuhopolttohimon hoidossa oleellista on hoitaa taustalla olevia yksilöllisiä tekijöitä. Se vaatii usein ammattilaisten tekemää arviota ja jäsennystä. 

Joissain tilanteissa hoidossa voidaan painottaa psykologisia menetelmiä, kuten psykoterapiaa. Joskus taas lääkehoidon merkitys voi olla isompi.

Näpistelyhimon hoidossa keskeisessä roolissa on psykoterapia. 

Joskus lääkehoidostakin voi olla apua. Varsinkin jos henkilöllä esiintyy mielialaoireita tai ahdistuneisuutta, kannattaa lääkityksen tarvetta arvioida.

Koska stressi on merkittävä tekijä oireiden taustalla, voivat stressiä vähentävät keinot lievittää myös karvojenyppimishäiriön oireita.

Kuormittavien tunteiden säätelykeinojen vahvistaminen esimerkiksi omahoitojen avulla voi olla hyödyksi.

Jos häiriö aiheuttaa merkittävästi haittaa arjessa eikä itsehoitokeinoista ole apua, kannattaa hakeutua lääkäriin.  Häiriön hoidossa voidaan käyttää kognitiivista psykoterapiaa tai kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Jotkut hyötyvät myös lääkehoidosta.