F42 Pakko-oireinen häiriö

Pakko-oireisen häiriön oireita ovat toistuvat pakonomaiset ajatukset eli obsessiot sekä pakkotoiminnot tai rituaalit eli kompulsiot, joilla pyritään helpottamaan ahdistusta. Usein häiriöön liittyy myös välttämiskäyttäytymistä. Tällöin vältetään asioita tai tilanteita, jotka voisivat laukaista pakkoajatuksia tai toimintoja. 

Pakkoajatuksiin voi liittyä esimerkiksi pelko siitä, että satuttaa jotakuta tai aiheuttaa jollekin jotakin pahaa. Tavallista on myös pelko vakavasta sairastumisesta.  

Tavallisia rituaaleja ovat esimerkiksi liiallinen peseytyminen, asioiden tarkistelu tai laskeminen. Vaikka rituaalien avulla pyritään lievittämään ajatuksiin liittyvää ahdistusta, pahentavat ne sitä pitkällä aikavälillä ja samalla ylläpitävät häiriötä.   

Kriteerit 

Diagnoosiin vaaditaan, että pakkoajatuksia, pakkotoimintoja tai molempia näistä on esiintynyt vähintään kahden viikon ajan ja ne aiheuttavat kärsimystä tai haittaa arjessa. 

Useimmiten ne vievät paljon aikaa. Lisäksi ne saattavat haitata sosiaalisia suhteita. Häiriöstä kärsivä kokee oireet usein myös epämiellyttäviksi.

Pakko-oireista kärsivä ymmärtää ajatustensa olevan oman mielensä tuotetta. Hän myös kokee rituaalien olevan liiallisia tai järjettömiä. Pakko-oireita pyritään myös tavallisesti vastustamaan.

Rituaalien toistaminen ei tuota mielihyvää, mutta se helpottaa ahdistusta.

Pakko-oireet voivat liittyä myös toiseen psykiatriseen häiriöön, kuten skitsofreniaan, masennukseen tai toiseen ahdistuneisuushäiriöön.

Sairauden kulku ja ennuste 

Häiriö on melko yleinen ja esiintyy jossain vaiheessa noin 2–3 %:lla ihmisistä. Häiriö alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa.

Yleensä häiriö alkaa äkillisesti stressaavien elämäntapahtumien seurauksena. Tällaisia tapahtumia voivat olla merkittävät menetykset tai muutokset, kuten läheisen kuolema tai työpaikan menetys. Myös positiiviset muutokset voivat aiheuttaa stressiä ja olla häiriön taustalla.

Hoitamattomana häiriö usein muuttuu pitkäaikaiseksi. Häiriöön saattaa liittyä myös masennusta ja päihdeongelmia.   

Omahoito ja hoito 

Häiriötä voidaan tavallisesti hoitaa perusterveydenhuollossa. 

Lääkehoito, psykoterapia tai näiden yhdistelmä ovat useimmissa tapauksissa tehokkaita. 

Lääkehoidossa suositellaan masennuslääkkeitä, jotka estävät serotoniiniksi kutsutun aivojen välittäjäaineen takaisinottoa hermosoluun. Näitä lääkkeitä kutsutaan myös SSRI-lääkkeiksi.

Altistusharjoitukset

Altistusmenetelmää sisältävä kognitiivinen käyttäytymisterapia on todettu tehokkaimmaksi psykoterapiamuodoksi. Altistusharjoitusten avulla potilas oppii sietämään ahdistuksentunnetta, jolloin pakko-oireet ja ahdistus vähitellen lievittyvät. 

Esimerkiksi käsien pesun kohdalla voidaan vähentää pesujen määrää tai pesemisen kestoa, kunnes kädet voi pestä vain kertaalleen ilman, että ahdistus nousee. Altistusmenetelmää käytetään sekä pakkotoimintojen että pakkoajatusten hoitamiseen.

Mitä varhaisemmin hoito aloitetaan, sen helpompaa hoidon toteuttaminen on. Kuitenkin myös pitkään jatkuneiden tai vaikeiden oireiden kohdalla hoito on tehokasta.

Omahoito-ohjelma ja nettiterapia

Työskentelyn oireiden vähentämiseksi voi aloittaa välittömästi Mielenterveystalon omahoito-ohjelman avulla.

Pakko-oireiseen häiriöön on Mielenterveystalossa saatavilla myös nettiterapiaa. Siihen tarvitaan lääkärin lähete, ja sen pääsee aloittamaan viikon kuluessa lähetteen tekemisestä.

Sekä omahoito-ohjelma että nettiterapia perustuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Molemmissa opetellaan vähitellen luopumaan pakkotoiminnoista. Se lievittää oireita ja vähentää niiden aiheuttamaa haittaa arjessa.