F30 Mania

Manialla tarkoitetaan mielialan häiriintymistä niin, että se on huomattavan kohonnut tai ärtynyt. Hypomania on manian lievempi muoto.  

Kriteerit 

Manian tai hypomanian diagnoosia käytetään kuvaamaan vain yksittäistä mielialan häiriintymisen jaksoa. Mikäli henkilöllä on ollut aiemmin mania-, hypomania- tai masennusjaksoja, diagnosoidaan hänellä tavallisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö.   

Jotta manian diagnoosi voidaan asettaa, täytyy mielialan olla selvästi kohonnut tai ärtynyt vähintään viikon ajan tai niin huomattavasti, että tarvitaan sairaalahoitoa. 

Lisäksi diagnoosiin vaaditaan, että esiintyy useampia seuraavista manian oireista: 

• toimeliaisuuden lisääntyminen tai fyysinen rauhattomuus 
• lisääntynyt puheliaisuus 
• ajatuksenriento tai tunne kiihtyneestä ajatustoiminnasta 
• sosiaalinen estottomuus 
• lisääntynyt sukupuolinen halukkuus tai holtittomuus 
• vähentynyt unentarve 
• kohonnut itsetunto tai suuruuskuvitelmat 
• häiriöherkkyys tai jatkuvat muutokset toiminnassa tai suunnitelmissa 
• uhkarohkea tai vastuuton käyttäytyminen, jonka riskejä henkilö ei havaitse 

Maniaoireiden lisäksi voi esiintyä psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja tai harha-aistimuksia.  

Hypomanian oireet muistuttavat maniaa, mutta ovat lievempiä. Ne kuitenkin poikkeavat merkittävästi henkilön tavanomaisesta käyttäytymisestä.  

Sairauden kulku ja ennuste 

Maniajaksoja edeltää yleensä esioireiden vaihe, joskin mania voi myös alkaa hyvin äkillisesti. 

Esioireet vaihtelevat yksilöllisesti. Tavallisia esioireita ovat lisääntynyt aktiivisuus, vähentynyt unentarve ja kohoava mieliala. 

Tyypillisesti maniajaksot esiintyvät osana kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin 1 % aikuisista.  

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on osin perinnöllinen. Sille saattavat altistaa myös traumaattiset kokemukset lapsuudessa sekä huomattavan kuormittavat elämäntapahtumat.  

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kulussa on tyypillistä alttius uusille sairausjaksoille. Niiden esiintyvyys on yksilöllistä. 

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mania- tai hypomaniajaksot vaihtelevat masennusjaksojen sekä sekamuotoisten jaksojen kanssa. 

Omahoito ja hoito 

Maniaa hoidetaan oireiden vaikeusasteen mukaan joko avo- tai sairaalahoidossa. Tavallisesti psykiatrinen sairaalahoito on tarpeen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito toteutetaan sairaalahoitoa vaativia akuuttijaksoja lukuun ottamatta psykiatrian poliklinikalla tai mielenterveyspalveluissa.

Akuuttivaiheiden oireet saadaan yleensä hyvin hallintaan. Vaiheissa, jolloin oireita ei esiinny, pyritään estämään sairausvaiheiden uusiutuminen niin sanotulla ylläpitohoidolla. 

Tärkeää on tunnistaa ja tuntea alttius uusiin sairausjaksoihin. 

Hoidossa keskeisimmällä sijalla on lääkehoito. Lääkehoitona käytetään mielialaa tasaavia lääkkeitä, kuten litiumia tai valproaattia, sekä niin sanottuja toisen polven psykoosilääkkeitä. Joskus käytetään näiden yhdistelmiä. Ylläpitolääkehoitona käytetään usein samaa lääkettä tai osittain samoja lääkkeitä kuin maniavaiheessa. 

Ylläpitohoidon aikana myös erilaisilla psykologisilla hoitomuodoilla on tärkeä rooli. 

Yksilö- ja ryhmämuotoisesti toteutettujen potilasopastusten ja terapiamenetelmien avulla pyritään tukemaan sairastuneen kykyä sopeutua tilanteeseensa.  

Lisäksi erilaisilla oireidenhallintaohjelmilla voidaan merkittävästi lisätä sairauden hallintaa ja akuuttivaiheiden mahdollisimman varhaista toteamista. 

Ylipäätään tärkeitä sairauden hyvän hallinnan välineitä ovat 

• tiedon antaminen sairauden luonteesta ja hoidosta 
• varhainen alkavien sairausjaksojen varomerkkien tunnistaminen 
• lääkehoidon optimaalinen toteuttaminen 
• sairastuneen läheisten sopeutumisen tukeminen