F25 Skitsoaffektiivinen häiriö

Skitsoaffektiivisessa häiriössä esiintyy oireita sekä skitsofreniasta että mielialahäiriöistä.  

Oireet esiintyvät jaksoittain. Mielialaoireet ja psykoottiset oireet ilmenevät samanaikaisesti tai hyvin lähellä toisiaan. Skitsoaffektiivinen häiriö on oireiltaan skitsofrenian ja mielialahäiriön yhdistelmä tai välimuoto.     

Skitsoaffektiivisesta häiriöstä tunnetaan kolme muotoa: maaninen, masennusoireinen ja sekamuotoinen muoto.   

Kriteerit 

Jotta diagnoosi voidaan asettaa, täytyy selkeiden ja varmojen skitsofrenia- ja mielialaoireiden ilmetä samanaikaisesti tai korkeintaan muutaman päivän viiveellä. Jos erilaiset oireet ilmenevät selvästi eri aikoina, ei diagnoosia aseteta. 

Diagnoosia ei myöskään aseteta, jos mielialaoireet ovat seurausta psykoottisesta häiriöstä. On esimerkiksi tavallista, että skitsofreniaa sairastava kärsii masennuksesta psykoottisen jakson jälkeen.  

Skitsofrenian oireita, jotka voivat toimia diagnoosin perusteina, ovat seuraavat: 

• harhaluulot 
• aistiharhat 
• hajanainen puhe, esimerkiksi toistuva syrjähtely tai epäyhtenäisyys 
• selvästi hajanainen tai outo käyttäytyminen 
• motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys 
• tunneilmaisujen latistuminen, puheen köyhtyminen tai tahdottomuus 

Diagnoosin perusteina toimivat mielialaoireet voivat liittyä masennukseen tai maniaan. 

Masennukselle tyypillisiä oireita ovat 

• mielihyväntunteiden voimakas lasku  
• kiinnostuksen häviäminen aiemmin kiinnostaviksi koettuihin asioihin  
• alemmuuden- ja arvottomuudentunteet  
• korostuneet syyllisyydentunteet  
• toivottomuudentunteet  
• ajatusten keskittyminen kuolemaan ja itsetuhoon  

Manialle tyypillisiä oireita ovat 

• puheliaisuus 
• ajatusten kiihtyneisyys 
• itsetunnon huomattava kohoaminen, joka voi edetä suuruuskuvitelmiin asti  
• harkitsematon käytös tai impulsiivisuus, joka on henkilölle itselleen haitallista 

Sairauden kulku ja ennuste 

Skitsoaffektiivinen häiriö on melko harvinainen. Sen kulku on yksilöllinen, ja sitä tunnetaan huonosti. 

Yleisesti ajatellaan, että skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivien hoidon ennuste on parempi kuin skitsofreniasta kärsivien. 

Skitsoaffektiivisen häiriön maanisesta muodosta kärsivät toipuvat yleensä paremmin kuin masennusmuotoisesta häiriöstä kärsivät.  

Omahoito ja hoito 

Skitsoaffektiivisen häiriön hoito vaatii psykiatrista asiantuntemusta. 

Hoito tapahtuu yleensä avohoidossa. Sairauden pahimmissa vaiheissa hoitoa voidaan toteuttaa myös sairaalassa. Sairaalahoito on tarpeen erityisesti silloin, jos henkilö on oireidensa vuoksi vaarallinen itselleen tai muille. 

Erityisesti sairauden pahimmissa vaiheissa on tavallista, ettei henkilö tunne itseään sairaaksi tai hän ei halua hoitoa pelon tai häpeän vuoksi. Tällöin hoitoa voidaan toteuttaa myös tahdonvastaisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin aina pyritään vapaaehtoiseen hoitoon ja yhteisymmärrykseen hoidon tavoitteista ja menetelmistä.  

Ajoissa aloitettu asianmukainen hoito voi estää sairauden pahentumisen sekä parantaa pitkän aikavälin ennustetta 

Skitsoaffektiivisen häiriön hoito on yksilöllistä. Se muodostuu tavallisesti lääkehoidosta sekä psykologisista ja toiminnallisista hoidoista.  

Skitsoaffektiivisen häiriön lääkehoidossa käytetään sekä psykoosilääkkeitä että mielialalääkkeitä. 

Tavallista on myös erilaisten tukimuotojen käyttö. Tukimuotoja voivat olla vaikkapa käytännön tuki itsenäiselle asumiselle tai edunvalvonta. Hoito ja tukimuodot suunnitellaan henkilön yksilöllisten tarpeiden ja haasteiden mukaan.